Työpaikat eivät saa tasapuolista, valtakunnallisesti yhtenäistä työsuojeluvalvontaa. Työsuojeluvalvonta on alueellisesti eriytynyttä Suomessa, koska valvontaa toteuttavat itsenäiset aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueet.
Tämä käy ilmi Aki Lappeteläisen Tampereen yliopistossa 28. elokuuta tarkastettavassa väitöskirjassa.
– Työsuojeluhallintoon pitäisi muodostaa Pohjoismaiden mallin mukainen keskusorganisaatio, joka määrittelisi työpaikkojen valvontaan valtakunnallisesti yhtenäiset menettelytavat ja valvontaotteen, Lappeteläinen ehdottaa.
Kolmikanta toimii työsuojelussa.
– Tarkastuskertomuksiin perustuvassa vertailussa näkyy, että työsuojelutarkastajat antavat velvoitteita korjata työpaikan turvallisuuspuutteita alueellisesti eri tavalla. Työnantajia ja työntekijöitä ei siis kohdella tasapuolisesti.
Valtakunnallinen ohjaus puuttuu
Lappeteläinen käy väitöskirjassaan läpi myös työsuojeluvalvonnan vaiheita Suomessa 1970-luvun työsuojelun keskusviraston ajoista nykyiseen itsenäisten alueellisten työsuojeluviranomaisten aikaan saakka. Hän näkee nykytilanteen ongelmallisena tasapuolisuuden näkökulmasta.
– Nykyinen järjestelmä korostaa entisten työsuojelupiirien ja nykyisten aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden toiminnallista itsenäisyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto, jonka alaisuuteen työsuojelu valtion keskushallinnossa kuuluu, vain tavoitteellisesti tulosohjaa eikä puutu valvonnan alueellisiin menettelytapoihin, hän toteaa.
– Siten valvontaa toteuttavat aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet joutuvat määrittelemään alueellisesti työpaikkojen työsuojeluvalvonnan tason ja menetelmät, koska tulosohjaus ei tuota valvonnan yhdenmukaisia menettelytapoja koko maahan.
Kolmikanta toimii
Lappeteläinen arvioi myös työsuojeluhallinnon laajaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Järjestöt osallistuvat kaikkeen päätöksentekoon, jossa käsitellään työsuojeluvalvonnan tavoitteita, painopisteitä, valvontaohjeita ja resursseja.
Hän arvioi edustuksellisen demokratian näkökulmasta korporatiivisen etujärjestövaikuttamisen ja hallinnon suhdetta eli sitä, kuinka työpaikkojen laillisuusvalvontaa toteuttavan työsuojeluviranomaisen riippumattomuus toteutuu valvonnan päätöksenteossa ja toimeenpanossa.
– Kolmikanta kuitenkin toimii työsuojelussa, väittelijä sanoo.
Hän peräänkuuluttaa myös keskusorganisaatiota työsuojeluvalvontaan.
– Työsuojeluvalvonta on osa kansallista ja valtakunnallista hallintotoimintaa ja laillisuusvalvontaa, ei alueellista tai paikallista hallintoa. Työturvallisuus ei pääpiirteissään eroa toimialoittain maantieteellisesti. Näin myös työsuojeluvalvonnan pitäisi olla yhdenmukaista koko maassa.
Lappeteläisen tutkimus perustuu työsuojeluhallinnon dokumentteihin, laajoihin hallinnon ja sen sidosryhmien edustajien haastatteluihin sekä valvonnan vertailuun. Hän arvioi valtakunnallista työsuojeluvalvontaa vuosina 2017 ja 2018 sekä alkuvuonna 2019.
Valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja Kohti yhtenäistä työsuojeluvalvontaa: Työsuojeluvalvonnan toimeenpano ja menettelytavat Suomessa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopistossa perjantaina 28.8.