– Vesihuolto on luonnollinen monopoli, joka tarkoittaa, että kilpailevaa vesihuoltoverkostoa ei ole taloudellisesti järkevää tehdä olemassa olevan rinnalle.
– Kun yksityisen omistajan tavoitteena on tuottaa voittoa, tämä monopoliasema johtaa helposti hintojen korotuksiin ja palveluiden heikkenemiseen, kansanedustaja Pia Lohikoski sanoi, kun eduskunta aloitti Vesi on meidän -kansalaisaloitteen käsittelyn torstaina.
Varoittavana huonona esimerkkinä hän piti sähköverkkojen myyntiä Carunalle ja siitä seuranneita sähkön siirtohintojen korotuksia. Ne ovat Suomessa tuore esimerkki luonnollisen monopolin yksityistämiseen liittyvistä ongelmista.
– Nämä ongelmat olisikin syytä korjata, eikä aiheuttaa uusia ongelmia uusien yksityistämisten myötä.
Vesi on meidän -kansalaisaloitteessa vaaditaan aloittamaan sellaisen lainsäädännön valmistelu, jolla estetään julkisomisteisen vesihuoltotoiminnan myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille.
Aloite keräsi yhteensä 89 179 allekirjoitusta talvella.
Kansalaisaloite oli seurausta keskustelusta veden yksityistämiseen liittyvistä riskeistä, joka lähti liikkeelle Jyväskylän kaupungin päätöksestä selvittää kaupungin omistuksessa olevan energia- ja vesiyhtiön Alva-yhtiöt Oy:n vähemmistöosuuden myyntiä.
Suunnitelmat keskeytettiin pian julkisen keskustelun alettua.
Kokemukset huonoja
Lohikosken mukaan myyntisuunnitelmat tuntuivat kunnasta houkuttelevilta, koska myynnistä saatuja voittoja voitaisiin sijoittaa muualle.
Yksityistämistä perusteltiin myös toiminnan kannattavuuden ja palveluiden laadun parantamisella sekä maksujen korotuspaineen vähenemisellä.
– Vesihuollon luovuttamisesta yksityiselle sektorille on runsaasti huonoja kokemuksia muualta Euroopasta. Kokemusten mukaan yksityiset yhtiöt laiminlöivät vesilaitosten investoinnit ja huollon samalla, kun kuluttajahinnat nousivat. Vuosina 2000–2015 oli yli 200 tapausta, joissa kunnat ottivatkin vesihuollon yksityiseltä sektorilta takaisin itselleen.
Tällä hetkellä lainsäädäntö ei estä vesihuollon yksityistämistä. Vesihuoltolaki sanoo, että toiminnasta aiheutuneet kulut pitäisi pyrkiä kattamaan vesihuollossa perittävillä maksuilla. Lisäksi sijoitetulle pääomalle on sallittu kohtuullinen tuotto, mutta laissa tai toistaiseksi missään oikeustapauksessakaan ei ole määritelty sitä, mikä olisi ”kohtuullinen tuotto”, Lohikoski sanoi.
– Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tiedotti helmikuussa, että vesihuollon yksityisomistusta koskevaa sääntelyä selvitetään osana valmisteltavaa kansallista vesihuoltouudistusta. Tämä on tärkeää.
Vesihuolto on myös turvallisuuspolitiikkaa
Lohikosken mukaan puhtaan veden saatavuus on myös ympäristön kannalta tulevien vuosien suurimpia haasteita globaalisti.
Vesihuollon omistajuudessa on lisäksi turvallisuuspoliittinen näkökulma.
– Vesihuolto on kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta olennainen toiminto, jolloin sen toimintavarmuus ja hallinnon avoimuus ovat kriittisiä tekijöitä.
– Julkisen sektorin hallinnassa voidaan taata varmemmin järjestelmän toimivuus myös kriisitilanteissa, kun yhteiskunnan etu on keskiössä liiketoiminnallisen kannattavuuden sijaan.
Luonnollista monopolia ei pidä luovuttaa tahoille, jotka pyrkivät käyttämään monopoliasemaansa maksimaalisen voiton tavoitteluun, Lohikoski totesi.
– Erityisen tärkeää julkinen omistus on sellaisen jokapäiväisen välttämättömyyden ja rajallisen luonnonvaran kuin veden kohdalla.
– Vesi on ennen kaikkea ihmisoikeus ja meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. Vesi ei saa olla kaupan.
– Vasemmistoliitto tukee kansalaisaloitteen tavoitteita ja tekee töitä niiden saavuttamisen eteen.