Erityisavustaja Dan Koivulaakson titteli voi hämätä. Ministeriryhmän sihteeri ei nopeasti luettuna tai kuultuna kuulosta merkittävältä työpaikalta. Sitä se kuitenkin on.
Koivulaakso itse kuvailee suurimman osan työstään olevan tiedon välitystä. Vaikka hän ei itse sitä sano, painotetaan, että tiedon välitys ei tarkoita sen viemistä julkisuuteen.
Tiedon välitys alkaa ensin viiden hallituspuolueen ministeriryhmien sihteerien kokouksella, jossa käydään yhdessä läpi hallituksen isojen hankkeiden prosesseja, ja niihin liittyviä poliittisia neuvotteluja, Koivulaakso kuvailee.
– Työ on tiedonkulkua tästä ja sisällöistä oman ministeriryhmän suuntaan ja toisaalta oman eduskuntaryhmän suuntaan. Aika paljon on koordinointia eri tahojen välillä. Maailma on aika paljon monimutkaisempi kuin hallitusohjelmien tekstit. Vaikka ohjelma onkin perusteellinen, vaatii sen toteuttaminen kaikkien pienten asioiden yhteensovittamista neuvotteluteitse.
Helsingin Sanomat julkaisi aiemmin jutun ministeriryhmien sihteerien ryhmästä. Jutussa heitä kuvailtiin riitalautakunnaksi.
– Ehkä olemme mieluummin sovintolautakunta, Koivulaakso sanoo.
Paljon sovittavaa
Nykyistä hallitusta on haukuttu muun muassa siitä, että erityisavustajia on paljon. Verrokkina on ollut Juha Sipilän (kesk.) johtama kolmen puolueen hallitus.
– Viiden puolueen hallituksessa yhteen sovitettavien asioiden määrä on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi kolmen puolueen hallituksessa. Vuorovaikutussuhteita tulee hirveästi enemmän, kun on kaksi puoluetta enemmän. Työhön kuuluu paljon näkemysten yhteensovittamista, Koivulaakso huomauttaa.
Koivulaakso nostaa esimerkiksi valtioneuvoston viikoittaiset yleisistunnot. Niissä käsitellään jatkuvasti paljon esityksiä, joiden laatimisesta ovat vastanneet virkamiehet. Valtioneuvoston yleisistunnossa vahvistetaan muun muassa korkeat virkanimitykset sekä vahvistetaan hallituksen esitykset, minkä jälkeen ne toimitetaan eduskunnan käsiteltäväksi.
– Mutta poliittinen sopu, jonka pohjalta esitykset laaditaan, käydään ministeriryhmissä ja valmistellaan erkkariryhmissä. Asiaa on niin paljon. Palaan siihen, että maailma on monimutkaisempi paikka kuin hallitusohjelmaan mahtuu.
”Maailma on hallitusohjelmaa monimutkaisempi”
Koska erityisavustajien työ on poissa julkisuudesta, eikä se helposti avaudu, ovat erityisavustajat jääneet mielikuvien vangiksi. Tässä apua ovat tarjonneet tiedotusvälineet, jotka maalaavat helposti politiikasta kuvan pelkkänä isona pelinä.
– Mielikuva on, että juonimme salassa asioita. Toinen mielikuva on, että olemme avuttomia ja kyvyttömiä emmekä ymmärrä mistään mitään. Ensinnäkin on vähän hassua olla molempia asioita samaan aikaan, Koivulaakso toteaa.
– Luulen, että yleisesti varsin heikko tietämys valtionhallinnon prosesseista voi olla yksi syy siihen, että samanaikaisesti nousee aika vastakkaisia näkemyksiä avustajien työstä, hän jatkaa.
Uudistukset etenevät
Vaikka korona on vaikuttanut hallituksen työhön valtavasti, on samaan aikaan viety eteenpäin useita isoja hankkeita. Oppivelvollisuuden laajennus on jo toteutettu, sote-uudistus on puolestaan nyt eduskunnan käsittelyssä.
– Olen iloinen, että meillä on ollut kapasiteettia ja kunnianhimoa viedä valmistelutyötä eteenpäin isoissa uudistuksissa myös koronakriisin oloissa. Keskeisten hankkeiden valmistelutyön jatkuminen läpi kriisin on vaatinut virkakunnalta vahvaa työpanosta, ja hallitukselle se on tarkoittanut kellon ympäri venyviä työpäiviä.
Samalla hän lisää, ettei korona kaikesta vakavuudestaan huolimatta ole sellainen, joka estäisi monia ihmisiä tekemästä työtään.
– Olisi aika surkea tilanne, jos valtionhallinto olisi niin ohut, ettei se pystyisi tekemään mitään silloin kun on poikkeusolot.
Venymistä se on kuitenkin vaatinut paljon niin poliittisella puolella kuin virkamieskunnassa.
– On hyvä muistaa, että Suomessa ei ole hillitöntä määrää virkamiehiä.
Evoluutiota, ei revoluutiota
Koivulaaksoa huvittaa ajatus erityisavustajista salamyhkäisinä kulisseissa juonijoina. Tärkeintä kun työssä on kyky saada aikaiseksi kaikkia tyydyttäviä kompromisseja muiden hallituspuolueiden edustajien kanssa.
– Jos neuvotteluyhteys ei ole hyvä, on vaikea saada asioita eteenpäin. Jos olisi junailua, se ei loputtomiin onnistuisi, koska pöydässä ovat aina samat kaverit.
Työtään hän pitää aika pragmaattisena. Hallitusyhteistyön kipukohdaksi Koivulaakso nostaa vuodot, jotka voivat luoda politiikasta kuvaa pelinä.
– Vuodot ovat ehkä vahingollisinta tässä työssä. Jos sellaisia tapahtuu, ne saavat aikaan tuollaisen mielikuvan.
Lopuksi Koivulaakso palaa vielä hyvään neuvottelukulttuuriin.
– Tärkeintä on, että kaikessa saadaan sellainen ratkaisu, jonka kanssa kaikki voivat elää. Niin päästään eteenpäin.
– Ei tule revoluutioita vaan evoluutioita, hän naurahtaa.