Huuhkajien lento päättyi alkulohkoon miesten jalkapallon EM-kisoissa, mikä oli lopulta suuri pettymys suomalaisille. Ennen kisoja jatkopaikkaa olisi pidetty lähes mestaruutena, mutta niin vain ensimmäisenä joukkueena jatkopelien ulkopuolelle jääminen maistui katkeralta. Aidosti se oli hyvä saavutus yhdistelmältä, jota pidettiin ennen kisoja liki turnauksen huonoimpana joukkueena.
VAR näytti kisoissa monet kasvonsa myös Huuhkajille, kun toisaalta Joel Pohjanpalolta vietiin maali sen takia Venäjä-ottelussa, mutta näin kävi myös Romelu Lukakulle tämän iskettyä Belgian Suomea vastaan johtoon viimeisessä lohkopelissä.
Sen sijaan Paulus Arajuuri näytti koko maailmalle vain hymyilevät kasvonsa. Hän oli pakahtua onneen laulaessaan Maamme-laulua. Eikä tässä kyse ole vain arvokisahuumasta, vaan aina laulun soidessa hän eläytyy täysillä mukaan. Eikä ilo pyyhkiytynyt hänestä silloinkaan pois, kun pallo osui nivusille ja lujaa. Tämä on positiivista isänmaallisuutta.
Tätä kolumnia kirjoitettaessa ei ole tietoa EM-kisojen voittajasta. Se on saattanut olla Belgia, joka maailman huippujoukkueena kykeni lopulta päihittämään Suomen. Voittomaalista ”vastasi” valitettavasti Lukas Hradecky, mutta ”minkäs sä sil v***u teet?” Kaikkea ei voi pelastaa. Ei todellakaan. Enemmän kuin hyvin Luke oikeasti torjui, koska esimerkiksi whoscored.com -sivusto arvioi hänet lohkovaiheen parhaaksi maalivahdiksi. Tuon veijarin, joka maajoukkueen saavuttua Suomeen toivotti huuhkajamaskissa kaikille hyvää kesää poistuessaan autolla kenties kohti Runosmäen lähiötä.
Kaikkein suurin kohtaaminen oli alussa. Koko Suomen seuratessa 12.6. Suomi–Tanska-ottelua oli suurin dramatiikka lopulta jossain muussa kuin itse lopputuloksessa. Suomi tunnetusti voitti ottelun, tehden maalin ainoasta paikastaan – Tanskallahan niitä ei ollut kuin 22. Mutta me tulemme kaikki muistamaan aina sen, kuinka Christian Eriksenin sydämenlyönnit olivat lopulta kaikista tärkeimmät. Ne pysähtyivät hetkeksi. Samalla taisi moni Suomessakin pidätellä henkeään.
Mutta ei tehnyt Pukki maaleja. Ainoana arvokisojen maalintekijänämme miesten puolella on siis Bayer Leverkuseniin palannut Pohjanpalo, jolle kohtuullisen kovana kilpakumppanina Leverkusenissa lienee Tsekin Patrik Schick. Schick pelasi viimeistään näissä kisoissa itsensä koko jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen ja Skotlanti-ottelussa puolikentästä tehty nosto David Marshallin taakse jää osaksi EM-kisojen historiaa.
Historiaa teki osaltaan myös Huuhkajien avauksen toppari Daniel O’Shaughnessy, joka edusti ainoana pelaajana Veikkausliigaseuraa kisoissa. Jää nähtäväksi, miten EM-kisat tuovat nostetta kotimaamme pääsarjalle. Katsojamäärissä ei ole kuluvalla kaudella juhlittu, mikä menee ymmärrettävästi koronan piikkiin.
Tälle kaikelle tulee kuitenkin jatko-osansa. Vuonna 2024 EM-kisat nähdään Saksassa, jolloin veteraanitähti Pukki voi kirmailla currywurstin ja hapankaalin tuoksuisilla stadioneilla. Niihin Huuhkajan sopii laskeutua, koska enemmän kuin kaikki on nyt mahdollista.
Sitä odotellessa sopii hakea kokemuksia tässä ainutkertaisessa elämässämme. Näin tekee myös Joni Kauko, joka väänsi EM-kisossa maanosan absoluuttisten huippujen kanssa suoraan Tanskan divaritasolta käsin. Nouseepa hän hieman eri kastiin, kun pelipaikaksi vaihtuu tulevaksi kaudeksi Intian pääsarjan ATK Mohun Bagan. Kolkata kutsuu Kaukoa, kuten se teki muutama vuosi sitten maajoukkueessamme taannoin loistaneita Jussi Jääskeläistä ja Shefki Kuqiakin.
Suuret seikkailut jalkapallon parissa jatkuvat iäisyyden. Tällä EM-turnauksella on mestarinsa ja omansa kruunataan myös Qatarin korruptio- ja orjuutuskisoissa vuoden päästä. Tuskin aivan vähään aikaan Huuhkajat juhlivat näitä titteleitä, mutta Teemu, Paulus, Lukas, Joel ja David tulevat olemaan aina sydämissämme.