Naiset ovat maataloustuotannon avaintekijöitä, mutta maatalouspolitiikasta päättävissä pöydissä heitä ei näy, ja seuraukset ovat hälyttäviä. Näin latelee ajatuspaja Food Tankin johtaja Danielle Nierenberg.
Ruokajärjestelmien ja maatalouden tutkija Nierenberg uskoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoon nopeuttaisi kestävän kehityksen päämäärien saavuttamista ja pitäisi maailman ruuassa.
Kun COVID-19 sekoitti maailman ruoantuotannon, eniten kärsivät naispuoliset maanviljelijät, jotka jo valmiiksi on suljettu maatalouden kehityksen ulkolaidoille.
– On vielä pitkä matka siihen, että katastrofien sattuessa naisten tarpeet huomioitaisiin. Nierenberg toteaa. Maatalouspolitiikan päättäjät ylipäätään tarvitsisivat lisää ymmärrystä ruokajärjestelmissä mukana olevien maanviljelijöiden ja kalastajien tarpeille.
– Me tarvitsemme poliittisiin päättäjäasemiin enemmän maatalouden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä, sillä he ymmärtävät maataloutta. Hallitukset kautta maailman näyttäisivät toisenlaisilta, jos niissä olisi enemmän maanviljelijöitä ministereinä. Jos kuntiamme, kaupunkejamme ja jopa valtioitamme johtaisivat naispuoliset maanviljelijät, muutoksella olisi todellinen mahdollisuus.
Naiset puhumaan omasta puolestaan
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAOn mukaan naiset tuottavat yli 50 prosenttia maailman ruuasta ja muodostavat yli 40 prosenttia maatalouden työvoimasta. Naiset vastaavat perheidensä ruokinnasta, mutta heidän mahdollisuutensa saada ruuantuotantoon välttämättömiä resursseja ovat paljon huonommat kuin miespuolisilla kollegoilla. Puutetta on viljelymaasta sekä neuvonta-, pankki- ja rahoituspalveluista.
Koronapandemia ja ilmastokriisi eivät jää viimeisiksi globaaleiksi šokeiksi, jotka suhteettoman raskaasti iskevät nimenomaan naisiin ja tyttöihin – siksi Nierenbergin mielestä juuri nyt olisi oikea aika muuttaa ruokajärjestelmää. Nythän se jättää kriisin sattuessa naiset työttömiksi ja tulottomiksi, vähentää ruoan tuotantoa ja johtaa tyttöjen koulunkäynnin keskeytymiseen.
– Ei riitä, että vain minä puhun maailman naisten puolesta. Varsinaisen työn tekijänaisten pitää päästä itse puhumaan puolestaan, heidät täytyy päästää osaksi keskustelua. Konferensseissa on aina paljon valkoisia pukumiehiä puhumassa koko maailman puolesta. Muun maailman, myös naisten pitää päästä saman neuvottelupöydän ääreen, Nierenberg painottaa.
Nuoria ei saa ohittaa
Pandemia on tuonut valoon ruokajärjestelmiemme yhteen kietoutumisen. Nierenbergin mukaan olisi pikimmiten investoitava alueellisiin ja paikallisiin ruokajärjestelmiin, joissa naiset ja nuoret toimivat. Nierenbergin Food Tank ja Barillan säätiö tekevät yhteistyötä ja etsivät konkreettisia ratkaisuja ruokajärjestelmän uudistamiseen.
Globaalin ilmastoälykkään maatalouden nuorisoverkoston (GCSAYN) perustaja Divine Ntiokam on samaa mieltä. Nuoriso on kyllä valmis maaseudun oikeudenmukaiseen ja kaikki mukaan ottavaan muutokseen, mutta heitä hyvin harvoin kuunnellaan päätöksenteossa. Nuoret ohitetaan niin perheen kuin laajempien poliittisten instituutioiden ja yritystenkin tasolla. Tulevaisuudennäkymät ovat sellaisia, etteivät ne kannusta pysymään maataloussektorilla.
– Nuoret miehet ja naiset täytyy erityisesti huomioida, kun maanomistuslakeja valmistellaan, Ntiokam sanoo.
– Myös kansainvälisten avustusjärjestöjen ja hallitusten täytyy investoida nuorisoon, varsinkin nuoriin naisiin ja tyttöihin, jotta he pääsisivät mielekkäästi osallistumaan ruokajärjestelmien arvoketjuun.
Muutos ruokajärjestelmän kaikilla tasoilla
Tutkijoiden mukaan nykyiset ruokajärjestelmät ovat epäreiluja ja epäterveellisiä ruokavalioita sekä eriarvoisuutta ruokkivia. Vuonna 2020 FAOn mukaan yli 800 miljoonaa näki nälkää ja vielä suurempi joukko jäi aliravituksi, joten uudistamisella on kiire.
Kansainvälisen ruokapolitiikka- ja -tutkimusinstituutti IFPRIn johtaja Jemimah Njuki sanoo, että ruokajärjestelmistä saadaan oikeudenmukaisia, jos poistetaan sukupuolten välinen resurssikuilu ja sallitaan myös naisten ja tyttöjen hyötyä maataloudesta.
– Haitalliset sosiaaliset ja sukupuoleen liittyvät normit luovat esteitä naisille ja tytöille määrittelemällä, mitä he saavat tai eivät saa syödä, mitä he voivat tai eivät voi omistaa, minne he saavat tai eivät saa mennä. Muutoksen täytyy tapahtua ruokajärjestelmiemme joka tasolla ja kaikilla sektoreilla, globaalista paikalliseen, julkisista yksityisiin, suurtuottajista pienviljelijöihin ja yksittäisiin kuluttajiin, Njuki vaatii.
– Ihmiskunnalla on edessään valtavia haasteita. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet – mihinkään näistä haasteista ei voida vastata, ellei ruokajärjestelmiemme toimintaa muuteta, Njuki sanoo.