Venäjän presidentti Vladimir Putin näyttää olevan entistä pahemmin poissa tolaltaan, kun sodasta ei tullutkaan ”vapauttajien” paraatimarssi Kiovaan, vaan siinä alkoi jo kolmas viikko. Britannian sotilastiedustelun aamulla julkistaman arvion mukaan Venäjän hyökkäys on suurelta osin pysähtynyt sen armeijan kärsittyä suurista menetyksistä.
Maanpuolustuskorkeakoulun päivittäin julkaisemassa tilannekatsauksessa kerrottiin keskiviikkona sään ja kelin aiheuttamien keväisten maasto-olosuhteiden edesauttaneen puolustajan toimia ja sitoneen merkittävästi hyökkääjän voimaa sekä rajoittaneen sen operaatioita. Jopa kokonaisia panssariyksiköitä on juuttunut kiinni ja hylännyt kalustonsa.
Kun sota ei suju, Putin on kääntänyt kasvonsa sisäisiin vihollisiin – aivan kuten Stalin 1930-luvulla. Hän piti keskiviikkona raivokkaan puheen, joka oli lännen lisäksi suunnattu sotaa tai Putinin kielenkäytössä ”erikoisoperaatiota” vastustaville venäläisille.
Putinin puheessa oli sama kaiku kuin Stalinin vuoden 1936–1938 järjestämien näytösoikeudenkäyntien syyttäjän Andrei Vyšinskin vuodatuksissa.
”Foie gras, oysters or so-called gender freedoms”. Putin’s talk sounds and feels like more repression is to be expected in Russia. One possible impact: yet another incentive for targets of the ”purification” to leave Russia. #venäjä #russia #gender https://t.co/YlJ9ya8U8y
— Teivo Teivainen (@TeivoTeivainen) March 17, 2022
Putin sanoi Venäjän kansan pystyvän erottamaan aidot patriootit saastasta ja pettureista. Jälkimmäiset syljetään ulos kuin suuhun vahingossa lentänyt kärpänen.
Tällainen ”luonnollinen ja tarpeellinen itsepuhdistus” vain vahvistaa venäläistä yhteiskuntaa, Putin pauhasi.
Puheen yhtenä maalitauluna olivat länteen asettautuneet oligarkit. Putinin mukaan he asuvat huviloissa Miamissa tai Ranskan Rivieralla eivätkä tule toimeen ilman hanhenmaksaa, ostereita ja sukupuoleen liittyviä vapauksia. Nämä ihmiset eivät ole Venäjällä henkisesti, ja he ovat valmiita myymään oman äitinsä tavoitteensa vuoksi.
Putinin puheessa oli sama kaiku kuin Stalinin vuoden 1936–1938 järjestämien näytösoikeudenkäyntien syyttäjän Andrei Vyšinskin vuodatuksissa. Vyšinski piti rikoslakia luokkataistelun välineenä ja oli sitä mieltä, että syyllisyys on tunnustuksen jälkeen ehdoton riippumatta siitä, millä toimenpiteillä se on selvitetty.
”Ei ollut sellaista rikosta, jota nämä kaiken ihmismuotonsa menettäneet isänmaanpetturit eivät olleet suorittaneet”, kirjoitti Neuvostoliiton päälehti Pravda kolmannen oikeudenkäynnin alkaessa maaliskuussa 1938. Työläisten joukkokokouksissa vaadittiin korkeinta mahdollista tuomiota pettureille.
Ero nykytilanteeseen on siinä, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Stalinin näytöksiin joutuneet myönsivät syyllisyytensä inhottaviin rikoksiin ja kuvailivat laajasti salaliittoja, joita ei koskaan ollut olemassa. Osa pyysi itselleen kuolemantuomiota.
Putinin Venäjä ei vielä ole näin pitkällä, mutta jos sota ei suju ja johtajan vainoharha edelleen pahenee, niin mikä on seuraava askel? Oligarkkeja tuskin saadaan palaamaan lännestä Venäjälle tuomiolle, mutta onhan maassa tavallista kansaa, joka uskaltaa vastustaa sotaa poliisin ja turvallisuusjoukkojen kovista otteista huolimatta.