Perinnöt jakavat ihmisiä ja alueita – ”Onhan se vähän niin kuin lottoa”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Suomessa on hiljalleen herätty siihen, että suurten ikäluokkien siirtyessä ajasta ikuisuuteen luvassa on huomattava varallisuuden siirto seuraaville sukupolville. Useat asiantuntijat katsovat, että perintöjen määrän ja arvon kasvu yhdistettynä niiden alueelliseen eriytymiseen voi kiihdyttää alueiden ja yhteiskuntaluokkien välisen eriarvoisuuden kasvua.

Varallisuuserot alkoivat kasvaa Suomessa 1990-luvulla Esko Ahon hallituksen johdolla toteutetun verouudistuksen tuloksena. Sen jälkeen rikkaimman prosentin omistukset ovat viisinkertaistuneet samalla kun 90 prosentin varallisuus on pysynyt lähes ennallaan.

Tilastokeskuksen vuoden 2023 tilastoissa kehitys näkyy poikkeuksellisen selvästi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa rikkain kymmenen prosenttia kotitalouksista omisti jo 52 prosenttia nettovarallisuudesta.

Samaan aikaan puolet kotitalouksista omisti yhteensä vain neljä prosenttia nettovarallisuudesta. Varallisuuden keskittyminen näkyy myös alueellisesti: Uusimaa ja muutamat muut kasvavat maakunnat erottuvat entistä selkeämmin muusta maasta.

Nykyiset varallisuuserot näkyvät myös perinnöissä.

– Vähän vaihtelee vuosien välillä, mutta perinnöistä noin yksi kolmasosa menee suurituloisimmalle kymmenelle prosentille, kuvaa varallisuuden periytymistä Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér.

Järkevä ja vihattu perintövero

Perintöveron sanotaan olevan suomalaisten eniten inhoama vero, vaikka suuri osa perinnön saajista ei joudu sitä maksamaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 puolet perinnöistä oli verotusarvoltaan alle 15 300 euroa. Perintöveroa perinnön saajista maksoi 42,6 prosenttia ja heistä puolella veron määrä oli alle 3 000 euroa.

Suurin osa perinnönsaajista on 45–64-vuotiaita. Vaikka iso osa perintöjen saajista ei luultavasti joudu tulevaisuudessakaan maksamaan perintöveroa, on tilastojen perusteella nähtävissä, että tulevaisuudessa yhä useampi perintö tulee perintö­veron piiriin.

– Tässä näkyy, että suuret ikäluokat ovat keskimäärin aiempia varakkaampia: perintöjen ja lahjojen lukumäärät ja koot ovat kasvaneet. Perintö­veron tuotto on kasvanut noin kolmin­kertaiseksi tämän vuosituhannen aikana, ja kasvua on ollut erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana, Lauri Finér avaa perintöveron kehitystä.

Perintövero tuotti vuonna 2023 noin 1,17 miljardia euroa verotuloja. Valtiolle tulojen tuottamisen lisäksi perintöverolla on tärkeä tehtävä progressiivisena varallisuuserojen tasaajana. Esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD suosittaa perintöverotusta, sillä se on talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkö­kulmasta hyvä veromuoto.

Varallisuus kiinni seinissä

Suomalaisten varallisuus on kiinni ennen kaikkea asunnoissa, ja perinnöksi jääkin usein omistusasunto tai vapaa-ajan kiinteistö. Vaikka perintö mielletään lähtökohtaisesti hyväksi asiaksi, niin sanotusti väärältä puolelta Suomea peritty asunto voi olla myös taloudellinen riippakivi.

– Luultavasti perityt kohteet menevät myyntiin. En pidä todennäköisenä sitä, että ihmiset muuttaisivat suuressa määrin takaisin kotipaikkakunnalleen, jos he asuvat jo muualla, toteaa suomalaisia asuntomarkkinoita Pellervon tutkimuslaitoksella tutkiva Veera Holappa, joka on seurannut suomalaisten asuntomarkkinoiden eriytymistä pitkään.

Hänen mukaansa kehitys on näkyvintä Itä-Suomessa, jossa asuntojen hinnat ovat laskeneet jyrkästi ja myyntiajat venyneet vuosiksi. Perintöjen vuoksi myyntiin tulevien asuntojen kasvava määrä voi laskea supistuvien alueiden asuntomarkkinoiden hintatasoa entisestään. Asunnot ja kiinteistöt saattavat olla myös huonokuntoisia eivätkä vastaa alueen asuntokysyntään.

– Valitettavasti on myös luultavaa, että taloyhtiöiden konkurssit taantuvilla alueilla voivat lisääntyä, kun perittyjen asuntojen osalta kiinnostus ylläpitää niitä voi laskea, kuvaa Holappa.

Toteutuessaan asunto-osakeyhtiöiden konkurssit ovat hankalia talojen asukkaille kaventaen samalla myös erilaisten asuntojen tarjontaa alueella. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei ikääntyneillä ihmisillä ole mahdollisuuksia muuttaa kerrostaloasuntoon, kun omakotitalon huoltamisesta tulee kunnon puolesta mahdotonta.

Yksilön näkökulmasta saatu perintö voi olla pahimmillaan ongelma, josta on vaikea päästä eroon. Asunnon juoksevat kulut rasittavat yksilön taloutta ja syövät säästöjä sekä pahimmillaan vaikeuttavat oman asunnon ostamista. Asunnosta lopulta myyjälle käteen jäävä summa voi olla odotuksia pienempi ja vastata niin kutsuttua käsirahaa suuremmassa kaupungissa.

– Jos miettii varallisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle, niin onhan se vähän niin kuin lottoa. Ovatko vanhemmat asuneet Itä-Helsingissä vai Rääkkylässä. Ne, joilla on pidemmät juuret kasvukeskuksissa, saattavat hyötyä taloudellisesti enemmän suurten ikäluokkien hiippakunnan vaihdosta, pohtii perintöjen oikeudenmukaisuutta MDI-konsulttitoimiston Rasmus Aro.

Alueellisen oikeudenmukaisuuden näkö­kulmasta Aro pohtii sitä, kuinka asuntomarkkinoiden polarisaatio ja perintöjen alueellinen eriytyminen voivat syödä oikeudenmukaisuuden kokemusta ja luottamusta suomalaiseen universalistiseen yhteiskuntasopimukseen.

Esimerkiksi Kalevi Sorsa -säätiön selvityksen mukaan vuosina 2017–2019 noin viidennes perinnöistä kertyi väkirikkaalle Uudellemaalle, mutta perintöjen verotusarvon osalta ne kattoivat kuitenkin 46 prosenttia. Tätä selittää, että perinnöt olivat maakunnassa huomattavasti muita alueita suurempia.

Perinnöistä kieltäytyminen yleistyy

Mikäli perinnön saajat kokevat, että perinnön vastaanottaminen on potentiaalisesti riski, voivat he kieltäytyä siitä. Tässä tapauksessa perintö päätyy valtiolle – edellyttäen, että kaikki perilliset ovat luopuneet perinnöstä. Mahdollisten alaikäisten osalta luopumiseen on saatava Digi- ja väestötietoviraston lupa.

Perintöjä hoitavan Valtiokonttorin mukaan valtiolle tulevien perintöjen määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Erityisesti Itä-Suomessa näkyy ilmiö, jossa asuntojen myynti on niin vaikeaa, että perilliset eivät halua ottaa niitä vastaan.

– Nykyään perinnöistä voidaan turhankin helposti kieltäytyä esimerkiksi velkojen pelossa. Haluan kuitenkin korostaa, että kuolinpesän osakas ei lähtökohtaisesti ole henkilökohtaisessa vastuussa vainajan veloista, toteaa tilanteesta Valtio­konttorin johtava juristi Marjukka Vallioniemi.

Joissain tilanteissa kuolinpesä voi olla kuitenkin niin velkainen, ettei velkojen maksamisen jälkeen perijöille jää jaettavaksi muuta kuin lämpimiä muistoja.