Perinteinen media ja sosiaalinen media täyttyivät eilen tiistaina yhdestä asiasta. Perussuomalaiset sai kaikki puhumaan itsestään maanantaina julkaisemallaan suomalaisuusohjelmalla. Siinä oli mukana satavarma julkisuusmagneetti, vaatimus pakollisen ruotsin opiskelun poistamisesta kouluopetuksessa.
Poliitikot, mediavaikuttajat ja jokapäiväisen pöyristymisensä tarvitsevat someinfluensserit kuulivat koirapillin kutsun, ja niin perussuomalaiset sai taas kerran maksimaalisen julkisuuden ohjelmalleen, jonka kaltainen ei muilta puolueilta kiinnostaisi ketään.
Puolue on taitava, sitä ei voi kiistää. Se päätyy kerta toisensa jälkeen huomion keskipisteeksi. Kokoomus puolestaan esitteli tiistaina ohjelmansa sähkön hinnan alentamiseksi. Se on juuri nyt suomalaisten kannalta paljon ajankohtaisempi ja tärkeämpi asia kuin ikuisuuskeskustelu ”pakkoruotsista”, mutta kokoomuksen ohjelmasta tehtiin vain rutiiniuutisia.
Hyvää tarkoittavat julkisuusvaikuttajat astuvat kerta toisensa jälkeen samaan perussuomalaisten ansaan, vaikka puolueen käyttämä provokaatiotemppu on jo vanha ja kulunut. Ensimmäisen kerran puolue käytti sitä vuoden 2011 jytkyvaalien alla julkaisemallaan kulttuuriohjelmalla, jossa esimerkiksi käsitteellä ”postmoderni tekotaide” ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin härnätä ja saada aikaan keskustelua perussuomalaisista.
Puheenjohtaja Riikka Purra on nyt pontevasti ”pakkoruotsin” vastustaja. Vuonna 2015 hän oli sitä mieltä, että ruotsin kielen osaaminen on osa suomalaisuutta. Purra on poistanut blogitekstinsä, mutta internet ei unohda :
”Globaalissa monikulttuurisessa maailmassa kaikki kielet ja kulttuurit väitetään tasa-arvoisiksi. Suomen ja ruotsin asema horjuu sekä sisältä- että ulkoapäin. Miten suomea ja suomalaisuutta voi kannattaa, jos oleellinen osa valtion historiasta ja kulttuurista halutaan unohtaa? Miten voi puolustaa kantasuomalaisuutta vastustamalla ruotsin kieltä?”
Kirjoituksen otsikko oli Oi, lennä riennä ruotsin kieli.
Kolme vuotta myöhemmin hän kirjoitti uuden tekstin , jossa oli jo valmis siirtymään puolueen linjalle asiassa, mutta ei pitänyt koko ruotsin kielen asemaa kovin tärkeänä aiheena.
Mutta nyt se sitten on. Bensan hinnasta ei ollut vaalivaltiksi, vihreän siirtymän vastustaminen näyttää yhä pölkkypäisemmältä, kun sähkökriisi on nimenomaan fossiilienergian kriisi, joten puhutaan sitten ruotsin kielestä. Ei sekään kanna eduskuntavaaleihin, mutta tuskin se on tarkoituskaan. Puhutaan mitä puhutaan, pääasia että puhutaan.
Muissa puolueissa kannattaa miettiä hetki, kannattaako perussuomalaisten tuleviin provokaatioihin tarttua myös keväällä, kun vaalit ovat jo lähellä. Vai kannattaisiko pitää katse kiinni omissa ohjelmissa, omassa pelissä? Yrittää saada niistä edes osaksikaan yhtä suuria puheenaiheita kuin perussuomalaisten töräykset.
uutiskirje 