Vaalivoitto syntyy jalkatyöllä

Kadulla tuulee ja juuri mikään muu siellä ei sitten liikukaan, sillä ihmiset ovat kauppakeskuksissa. Täällä Järvenpään kävelykadun ja torin kaltaisilla paikoilla kuitenkin tehdään ruohonjuuritason vaalityö. Poimitaan äänet melkeinpä yksi kerrallaan.

Järvenpään vasemmistoliiton varapuheenjohtajan Ari Alapartasen osa ei sivusta katsottuna näytä kadehdittavalta. Junan tuomat suuntaavat katseensa tiukasti eteenpäin hänen tarjotessaan esitteitä ja lehtiä arkipäivän alkuiltana.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

– Kansan Uutisten Viikkolehti on sellainen, jota ihmiset tykkäävät lukea. Mutta eiväthän kaikki halua, että heitä häiritään.

Järvenpään vasemmistoliitolla on tarjolla lehtien lisäksi hernesoppaa ja eurovaaliehdokkaita. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäkeä vielä odotellaan paikalle.

Kaupunginvaltuutettu Oula Hyrske kertoo, että vaaliteltalla puhutaan talousasiaa aivan eri tavalla kuin aiemmissa vaaleissa. Tukipaketteja kritisoidaan, mutta ”persujen älämölö rahan syytämisestä etelään alkaa olla jo mennyt juttu”.

– Hyvän asian puolesta on se perusasia. Politiikka on aina kiinnostanut, toimintaan viime kunnallisvaaleissa mukaan lähtenyt Ari Alapartanen kertoo syyksi siihen, että uhraa iltapuhdettaan vaalimainosten jakoon.

Eurovaaleissa hän haluaa täyskäännöksen talouskuripolitiikkaan ja sosiaalisemmat arvot esiin.

Negatiivinen
tunnelma poissa

Ihmiset ennen pankkeja, lukee esitteissä, joita eurovaaliehdokas Pia Lohikoski jakaa samaan aikaan. Sisäsivulta löytyy vaikuttava suosittelijoiden lista, joka alkaa entisestä europarlamentaarikosta Esko Seppäsestä ja päättyy Oscar-ehdokkaana olleeseen elokuvaohjaaja Selma Vilhuseen.

Lohikosken mukaan monet ovat välinpitämättömiä vaalisanomalle, mutta ne, joita se kiinnostaa, ovatkin sitten tosi kiinnostuneita. He haluavat tietää, mitä vasemmistoliiton esiin nostamat veroparatiisit tarkoittavat ja mitä puolue tarjoaa leikkauspolitiikan tilalle.

– Nytkin olen käynyt monta hyvää keskustelua eivätkä he olleet meidän ihmisiä, vaan ihan ohikulkijoita, naapurikaupungista Keravalta oleva Lohikoski iloitsee.

Hän iloitsee myös siitä, että tunnelma on nyt aivan toinen kuin viime eduskuntavaalien edellä. Negatiivisuus ja perussuomalaisten näkeminen ainoana vaihtoehtona loistavat poissaolollaan.

– Eikä kukaan ole tullut haukkumaan!

Lohikoski ei kampanjoi pelkästään kaduilla ja puhetilaisuuksissa. Hänen kampanjansa kymmenessä Lasten Eurooppa -tapahtumassa oli yhteensä 900 kävijää, lapsiperheitä, joista monet olivat ensikertalaisia missään vasemmistoliiton tilaisuudessa. Kengrumeininki esiintyi, mutta politiikkaakin lasten oikeuksista ja niiden yhteydestä eurovaaleihin puhuttiin.

Vaalihuumaa
vasemmistoliitossa

Junalta kävelykadulle saapunut Paavo Arhinmäki on samana päivänä blogissaan kirjoittanut kahtalaisista eurovaalitunnelmista: vasemmistoliiton osalta voi puhua jopa pienimuotoisesta vaalihuumasta, mutta ympäri Suomea kiertäessään hän on huomannut, ettei samaa ole kansan parissa.

– Viisi vuotta sitten ketään ei tuntunut kiinnostavan, ei järjestöväkeä eikä ihmisiä. Tilaisuuksien pitäminen oli yhtä kivireen vetämistä. Nyt on into päällä, hyvät tukiryhmät, hyvä ehdokaslista, Arhinmäki innostuu.

Hän uskookin äänestysprosentin nousevan.

– Nyt on nähty, että sillä on merkitystä, minkälaista politiikkaa EU:ssa tehdään. Ihmiset haluavat muutosta talouspolitiikkaan ja EU-parlamentillakin on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen eurooppalaisella tasolla.

Arhinmäen mukaan vaalikentillä kotimaan asiat – indeksileikkaukset ja hallituspolitiikka – nousevat kuitenkin päärooliin.

– Mutta se miksi ensi vuonna leikataan ja korotetaan veroja 1,6 miljardia euroa, kytkeytyy Eurooppaan. Sitä on perusteltu pääsyllä 0,5 prosentin rakenteelliseen alijäämään, joka tulee EU:lta. Mutta sehän ei ole mikään pakottava määräys, vaan nyt mennään EU:n selän taakse ja halutaan olla paavillisempia kuin paavi itse, Arhinmäki kiihdyttää ennen kuin vaalikaravaani jatkaa Järvenpäästä Keravalle.

Vaalikuumetta
Kriisibailuissa

Helsinkiläisravintolassa on perjantai-iltana hikinen tunnelma. Käynnissä ovat Kriisibailut, Li Anderssonin vaalibileet.

Räppäri Mercedes Bentso eli Linda-Maria Roine on juuri päättänyt esityksensä. Karaoke-loosissa pauhaa Suomi–Sveitsi-jääkiekkomatsi, baaritiskillä on tungosta.

Sisään valuu koko ajan lisää ihmisiä.

Vasemmistonuorten puheenjohtajana toimivalla Andersonilla on takanaan aktiivinen joukko ihmisiä. Yksi heistä on Silvia Modigin eduskunta-avustaja Mia Haglund.

– Lehtien ja mainosten jakaminen ei ole koskaan ollut mun lempipuuhaa vaalikampanjoinnissa, mutta nyt vastaanotto on ollut niin mahtavaa, että sen tekeminen on ollut kiitollista hommaa, Haglund kertoo innoissaan.

Paitsi kaduilla ja bileissä, Anderssonin puolesta on kampanjoitu aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa.

Haglundin mielestä nämä eurovaalit ovat vasemmistolle erityisen tärkeät.

– Jopa kuntatason politiikka ohjautuu direktiivien kautta. Jotta politiikka saadaan muuttumaan tasa-arvoisempaan, reilumpaan suuntaan, EU:ssa on oltava kunnollinen vasemmistolainen edustus.

Siinä on Haglundin mielestä koko eurooppalaisella vasemmistolla herätyksen paikka. Hän uskoo hyvien ennusteiden innostavan vasemmistoa loppukiriin vaalityössään.

– Jos jossain vaaleissa, niin näissä kannattaa äänestää vasemmistoa, hän kannustaa.

Paikalla on myös Kari Uotilan kampanjapäällikkö Justus Mollberg.

– Titteli kuulostaa juhlalliselta, mutta hommani ovat olleet hyvin käytännönläheisiä. Nettisivujen päivitystä, mainosten hoitamista lehtiin, ihmisten organisointia vaaliteltoille ja tilaisuuksiin.

Kampanjointi on hieman erilaista kuin nuoremmilla ehdokkailla. Sosiaalinen media ei näyttele siinä niin merkittävää roolia.

– Uotilalla on kahdenkymmenen vuoden tausta kansanedustajana ja sitä kautta paljon symppaajia.

Mollbergin mukaan ihmisiä kiinnostavat nyt samat asiat kuin muissakin vaaleissa: Miksi vanhukset makaavat vaipoissaan ja miksi köyhän asemaa kurjistetaan.

– Näilläkin asioilla on EU-yhteytensä, siitä yritämme muistuttaa.

Nyt mitataan mielipide kriisinhoidosta

– Viimeisen viiden vuoden aikana Euroopassa on tehty räikeän oikeistolaista politiikkaa. Ihmisoikeuksia on poljettu mutta samaan aikaan finanssisektorin tarpeista on pidetty huolta, sanoo illan päätähti Li Andersson.

– Nyt on äänestettävä päättäjiksi ihmisiä, jotka sitoutuvat ajamaan parannuksia työntekijöiden asemaan ja työehtoihin, ympäristölainsäädäntöön ja turvaamaan julkisia palveluita. Kaikkea sitä mitä edellisellä kaudella on heikennetty.

Ennen kaikkea vaaleissa mitataan Anderssonin mielestä nyt kansalaisten mielipide kriisinhoidosta.

– Näissä vaaleissa on ilmaistava, ettemme enää suostu tällaiseen politiikkaan.

Andersson on kiertänyt Suomea ristiin rastiin, osallistunut paneelikeskusteluihin ja toritilaisuuksiin.

– Niissä on puhuttu paljon taloudesta, Ukrainan kriisistä ja liittovaltiokehityksestä.

Kampanjaryhmäänsä Andersson kehuu korvaamattoman tärkeäksi. Vaalikampanjointi vaatii hänen mukaansa paljon konkreettista työtä, kuten lehtien ja esitteiden jakoa, pinssien tekoa ja kuskaamista.

– Ei kukaan poliitikko pysty yksin tekemään vaalityötä. Yksi läheiseni on pessyt puolestani pyykkiä.

– Moni on myös lahjoittanut rahaa, mikä erityisesti vasemmistolle on tärkeää, koska me emme saa kampanjointiin yritysrahaa emmekä välttämättä haluaisikaan.

– Tänään yksi ihminen toi meille vaalikojulle pullia, toinen tuli soittamaan huuliharppua.

Ajat muuttuvat
äänestämällä

Muusikko Tommy Lindgren villitsee Kriisibailu-porukan tanssimaan. Hänellä on mustassa hupparissaan pinkki Li-rintamerkki.

Lindgren laulaa ja räppää muun muassa romanikerjäläisistä ja päättää settinsä klassikkoon: Bob Dylanin The Times They Are a-Changin’ -kappaleeseen, jonka ajaksi hän pyytää lavalle myös itse ehdokkaan.

– Jotta asiat menisivät eteenpäin ja muuttuisivat, on kiukku osattava kanavoida rakentavaan dialogiin. Li osaa vääntää hyvin sellaistenkin tyyppien kanssa, jotka ovat täysin eri mieltä ja jopa sulattamaan heidät puolelleen, sanoo Anderssonin tukiryhmään kuuluva Lindgren keikkansa jälkeen.

– Li on sellainen tyyppi, joka voi koota taakseen hyvin kirjavan joukon erilaisia ihmisiä, hän arvelee.

Mikä sitten yhdistää Lindgreniä ja Anderssonia?

– Solidaarisuus. Heikomman puolella oleminen kaiken läpitunkevana arvona. Että ne, joilla menee edes kohtuullisen hyvin pyrkivät auttamaan niitä, joilla menee heikommin. Sekä paikallisesti että globaalisti.

Ennen illan viimeisiä esiintyjää, rap-duo Euro Crackia, Li Andersson nousee puhumaan juhlijoille. Yleisö muodostaa sormillaan L- ja I -kirjaimia ja huutaa suoraa huutoa.

Ainakaan tänä iltana vaalitaistelu ei näytä laimealta.

Hyvä
meininki

Viimeisellä kampanjointiviikolla tunnelma on toinen kuin viikkoa aikaisemmin Järvenpäässä. Jo aurinkoinen sää nostaa mielialaa. Tiistaiaamuna Helsingissä vasemmistoliiton vaalimökillä ehdokkaat Merja Kyllönen, Annika Lapintie ja Kari Uotila tapasivat kansalaisia ja tarjosivat kahvia ohikulkijoille. Dan Koivulaakso jakoi Li Anderssonin vaalilehtiä, toiminnanjohtaja Jorma Pikkarainen järjestää esitepöytää. Kahvinkeittohommissa on useita vasemmistoaktiiveja ja niillekin, jotka eivät ehdi ehdokkaiden juttusille, riittää vastaajia kysymyksiin.

Hymy on herkässä ja keskustelut iloisia siitäkin huolimatta, että yksi häirikkö huutaa vieressä pettymystään politiikkaan. Hän siirtyy huutamaan viereiselle demarien mökille.

Uotilan mukaan häiriköt ovat olleet vähissä.

– Ainoa aggressio oli Tampereella, kun joku juopunut monta tuntia haukkui minua. Se oli vähän kiusallista, kun yritin vieressä tehdä vaalityötä. Mutta ei se päivääni pilannut.

Uotila kehuu vasemmistoliiton ehdokkaiden yhteishenkeä.

– Olemme kiertäneet yhdessä ja jaamme toistemme esitteitä.

Tunnelmaa nostaa erityisesti se, että vasemmistoliitto näyttäisi olevan palaamassa europarlamenttiin. Uotilaa ei huolestuta edes se, että myös viime eurovaalien alla paikka näytti vielä vaaliviikolla olevan tulossa, mutta sitä ei silti saatu.

– Silloin olimme paljon laiskemmin liikkeellä. Nyt on eri vauhti.

Uotilalla on selitys matalalle ennakkoäänestysprosentille.

– Se liittyy Suomen sisäpoliittiseen herkkään tilanteeseen.

Hänestä tämän puolesta todistaa esimerkiksi Länsiväylä-lehdessä julkaistu kyselytulos, jonka mukaan puolueiden kannattajien äänestysvarmuus on matala.

– Siinä esimerkiksi 80 prosenttia sosialidemokraattien kannattajista ei tiennyt, ketä äänestäisi. He odottavat, millaisia ulostuloja tulee uudelta puheenjohtajalta, millaisia muutoksia tapahtuu hallituksessa. Myös kokoomuksen puheenjohtajakisa saattaa vaikuttaa. Vaikka äänestetään ehdokkaita Euroopan parlamenttiin, samalla otetaan kantaa suomalaisen politiikan linjojen välillä.

Kottikärryt ja
muuta soopaa

Vasemmistoliiton ehdokkaat saavat selittää, miksi rahaa viedään kottikärryillä Eurooppaan.

– Vastaan, että näin ei ole, vaan ollaan annettu takauksia, Lapintie sanoi.

Myös sen kuulee usein, että vasemmistoliiton ollessa hallituksessa perusturvaa leikattiin.

– Päin vastoin: Korotettiin esimerkiksi työttömyysturvaa. Joka vuosi meidän ollessa hallituksessa eläkkeisiin tuli indeksikorotukset.

Lapintie on enemmän huolissaan kuin Uotila.

– Ihmisiä on ollut liikkeellä, mutta ennakkoäänestys on ollut laiskempaa kuin 5 vuotta sitten, hän sanoi viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä.

Hän toteaa aktiivistenkin tuttaviensa olevan tietämättömiä vaaleista.

– Moni on kysynyt, että mitä, onko ennakkoäänestys jo menossa. Siinä mielessä nämä ovat haastavat vaalit.

Myös Merja Kyllösen tukiryhmässä oleva helsinkiläinen Sini Salmenjoki jakaa huolen. Hän on tavannut vasemmistoliitonkin kannattajia, jotka eivät halua äänestää näissä vaaleissa.

– Sen lisäksi, että tekee työtä oman ehdokkaan eteen, pitää puhua sen puolesta, miksi on tärkeää käyttää äänioikeutta. Se on isoin työ, hän totesi vaalimökillä.

Hän pohtii viime hetken iskua, jolla kootaan porukkaa äänestämään.

Lapintie aikoo olla näkyvillä loppuun asti. Perjantaina hän on kahdessa radiossa aamusta ja eduskuntatöiden jälkeen on tavattavissa vaalimökillä ja Hakaniemen torilla. Lauantaina hän kiertää kotikaupunkiaan Turkua.

– Lauantai-iltana ajattelin heittäytyä sohvalle, hän kertoi.

Mutta sunnuntaina hän on vielä tavattavissa Turun vaalimökillä.

Seitsemän
viikon putki

Kyllönen on kokenut monet vaalit, mutta on ensimmäistä kertaa ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa.

– Seitsemän viikon keikkaputki käy fysiikan päälle. Ja siihen vielä päälle sosiaalinen ähky, hän kuvaili.

– Nämä ovat muita vaaleja rankemmat vaalit jo siksi, että vaalipiirinä on koko maa. Se tietää paljon matkustamista.

Kyllönen totesi, että pitää muistaa oma rajallisuutensa.

– Palaudun nukkumalla hyvin ja syömällä säännöllisesti. Tämä vaatii myös sen, ettei ole rapakunnossa.

Mukavinta on kuitenkin ihmisten tapaaminen. Vaalimökilläkin Kyllöstä jututetaan tauotta.

Kyllösen mielestä suomalaiset ovat valveutuneita.

– Puhutaan taloudesta. Eniten ihmisiä huolestuttaa työllisyystilanne ja se, muuttuuko työttömyyskriisi sosiaaliseksi kriisiksi ja pakottaako se ihmiset liikkumaan väkisin paikasta toiseen niin, ettei ole kyse enää vapaasta liikkuvuudesta vaan pakotetusta liikkuvuudesta. Ja mitä se tarkoittaa koko Euroopalle. Huolissaan ollaan myös sosiaalisesta eriarvoistumisesta Euroopan laajuisesti.

Kyllöselle ihmiset ovat sanoneet toivovansa elvytystä, jotta talous tokenisi.

– Sitäkin pohditaan, että tuleeko nousukautta enää ylipäänsä vai pitäisi hakea kestävää kasvua.