Verkosta on tullut kasvattaja

Kasvatusvastuu on hajonnut useisiin osiin

Janne Matikainen on kirjoittanut kirjan Verkko kasvattajana – mitä aikuisten tulisi tietää ja ajatella verkosta. Matikainen toimii Helsingin yliopiston viestinnänlaitoksella tutkijana.

– Valitettavasti tämä ei ole opaskirja, jossa kerrotaan, että tehkää näin tai noin. Jonkin verran ohjeita ja suosituksia annan, mutta en usko, että ohjeilla päästään kauhean kauas. Verkko on niin kehittyvä paikka, että yleispätevää opasta on mahdotonta kirjoittaa, Matikainen sanoo.

Kasvatusvastuun
siirtyminen

Tämän hetken suurimpana ongelmana on kasvatusvastuun pirstaloituminen. Se on siirtynyt vanhemmilta päiväkodeille, kouluille ja muille tämän kaltaisille tahoille. Tässä prosessissa median ja verkkojen roolit korostuvat.

– Tämän kehityksen seurauksena verkko voidaan nähdä merkityksellisenä kasvatuksen ja kasvun paikkana, Matikainen toteaa.

– Verkko ei ole mikään yksittäinen paikka, vaan se on osa meidän yhteiskuntakehitystä.

Julkisessa keskustelussa verkko nähdään aika usein pahana, näin oli jo reilusti ennen Jokelan ja Kauhajoen tapahtumia. Näiden seurauksena puhe verkosta pahana tai pahuutta aiheuttavana tekijänä on lisääntynyt.

– Näihin kahteen tapaukseen en kirjassa hirveästi puutu. Ne ovat vakavia tapauksia, mutta onneksi suurin osa nuorista ja lapsista ovat niin sanotusti tavallisia, ja käyttävät tavallisella tavalla verkkoa. Tämähän kuitenkin on se asia, joka suurinta osaa kasvattajista koskettaa.

Verkon kanssa tulee asettaa rajoja samalla tavoin kuin kaikkien muidenkin asioiden kanssa. Vanhempien on tärkeää tietää mitä lapset ja nuoret verkossa tekevät.

– Tunti päivässä riittää hyvin 12-vuotiaalle, jos ei ole kyse jostain erityistapauksesta, Matikainen sanoo.

Sosiaalista
kanssakäymistä

– Verkossa syntyy mielestäni aitoa sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä, se voi olla ihmiselle hyvin merkityksellistä. Tämä ei koske ainoastaan nuoria, vaan siellä on myös paljon aikuisia erilaisissa verkkoyhteisöissä.

Suurimman osan verkkoajastaan nuoret viettävät erilaisissa yhteisöissä tai pikaviestinohjelmia käyttäen.

– Tietysti verkossa on oma tunnustuksellisuus, ihmiset kertovat siellä hyvin avoimesti asioistaan. Avoimuus ja yksityisyyden raja asettuu netissä ihan uuteen valoon. Mutta tämä ilmiöhän ei koske vain verkkoa, nykypäivänä ihmiset menevät johonkin taloon hölmöilemään moneksi kuukaudeksi. Samalla he kertovat mediassa kaiken kaikesta.

Netin alkuajoista poiketen nykyisin verkossa esiinnytään usein omalla nimellä ja kuvalla. Nuorten olisikin tärkeää ymmärtää, mitä vaikutuksia on sillä, että nettiin laitetaan epäasiallisia kuvia. Ne kuvat voi olla siellä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, ja mahdollisesti aiheuttaa ongelmia myöhemmässä elämässä.

Tärkeintä
medianlukutaito

Se, että ihminen käyttää nettiä paljon, ei ole merkki riippuvuudesta vaan se voi kertoa myös innostuvuudesta ja tiedonhalusta. Tutkimukset osoittavat, että nettiriippuvaisilla ihmisillä on usein jokin muukin riippuvuus.

– Nyt kun puhutaan, että kaikki tappaminen ja väkivalta aiheutuu tietokonepeleistä, unohdetaan, että on hyvin erilaisia pelejä. Suuri osa peleistä on muuta kuin väkivaltapelejä. Pelaamisen syitä selvitettäessä on huomattu, että peleistä haetaan päämääriä, tunteita ja vuorovaikutusta toisten kanssa.

Esimerkiksi yksi suosituimmista peleistä – vuodesta toiseen on Sims. Tässä pelissä rakennetaan kotia, perhettä ja kaupunkia, ja sitä pelataan useimmiten isommalla porukalla.

– Usein unohdetaan, että pelit aiheuttavat positiivisiakin asioita, Matikainen toteaa.

Vaikka nuoret ovat taitavia verkon käyttäjiä ei se vielä takaa medianlukutaitoa. Oppiakseen oikeanlaista verkkokäyttäytymistä lasten ja nuorten pitäisi saada lisää mediakasvatusta.

Myös vanhempien läsnäolo on tärkeää. Lapsen verkossa olosta pitää olla aivan yhtä kiinnostunut ja selvillä kuin muistakin hänen elämäänsä kuuluvista asioista.