Työnantajien Lasse Laatunen oli sopimuksen primus motor
Työmarkkinajärjestöjen neuvottelema ”sosiaalitupo” avasi monta solmua yhdellä iskulla.
Sopimuksella turvattiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työeläkkeiden etuudet ja rahoitus pitkiksi ajoiksi eteenpäin.
Työmarkkinajärjestöjen sopimuksen jälkeen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmisteleva Sata-komitea saattoi jättää yksimielisenä välimietintönsä, jossa paalutetaan uudistuksen peruslinjaukset.
Hallitus kuittasi työmarkkinajärjestöjen esitykset ja lunasti samalla niiden tuen elvytyspaketilleen.
Työmarkkinajärjestöjen sopimuksen nimesi sosiaalitupoksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen. Mutta jos joku voidaan nimetä hankkeen primus motoriksi, hän on epäilemättä Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen.
Ainekset isoon sotkuun
Toteutunut kuvio lähti kehkeytymään Laatusen mielessä joulupyhien rauhassa. Monissa liemissä keitetyn työmarkkinamiehen silmissä tilanne ei näyttänyt lainkaan hyvältä.
Hallituksen kunnianhimoiselle tavoitetasolla asettama Sata-komitea oli ajautunut täysin juntturaan. Perusturva ja työmarkkinaosapuolten vuosikymmenien sopimuspolitiikalla rakentama palkkaperusteinen sosiaaliturva olivat joutuneet törmäyskurssille.
Komitean palkansaajaedustajilla oli hyvät syyt pelkoon, että perusturvan parannukset aiottiin rahoittaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennyksillä.
Sata-komitealta odotettiin uudistuksen linjauksia pikaisesti. Hallitus oli kytkemässä työttömyysturvan rakenteellisia muutoksia kiireellä valmistelemansa elvytyspaketin yhteyteen.
– Oli ainekset isoon sotkuun. Kukaan ei näyttänyt uhraavan ajatusta sille miten se selvitetään, Laatunen muistelee joulunaikaisia mietteitään.
Kela-maksusta vipuvarsi
Oli tarjolla vaara, että komitea jättää välimietintönsä riitaisena. Hallitus olisi voinut viedä työttömyysturvan heikennykset läpi poliittisen päätöksenteon parlamentaarisen enemmistönsä turvin.
Se olisi merkinnyt avointa sodanjulistusta ammattiyhdistysliikkeelle, jonka kanssa hallitus oli luvannut hyvää yhteistyötä astuessaan valtaan pari vuotta sitten.
– Vaikka ay-liikkeen taholta ei millään tavoin uhkailtu, askel konfliktien tielle oli hyvin lyhyt, Laatunen arvioi.
Hän tietää ansiosidonnaisen työttömyysturvan ay-liikkeen silmäteräksi ja yhdeksi korkean järjestäytymisasteen kulmakiveksi. Sitä ei ole kukaan yrittänyt murjoa sitten 90-luvun alun ja Esko Ahon porvarillisen lamahallituksen. Eikä se Aholtakaan onnistunut.
Laatunen tuli jouluisissa tuumailuissaan tulokseen, että jotakin pitää tehdä, ainakin yrittää. Mahdollisuuksien ikkunan avasi hallitus. Sieltä ja etenkin valtiovarainministeriöstä oli vilkutettu vihreää valoa työnantajan Kela-maksun poistamiselle.
Kyseessä on työnantajien pitkäaikainen vaatimus, jonka Laatunen oli asettanut työnantajajärjestön päätavoitteeksi, kun hallitus alkoi aikoinaan koota Sata-komiteaa.
Kela-maksun poistamisesta muodostui vipuvarsi, jolla työmarkkinajärjestöjen neuvottelut väännettiin käyntiin.
Hallitus kannusti
Laatunen tarttui tilaisuuteen. Hän otti yhteyttä palkansaajajärjestöjen puheenjohtajiin ja esitti neuvottelujen pohjaksi mallia, josta sitten sorvautui työmarkkinajärjestöjen sopimus.
Palkansaajajohtajat hyväksyivät tarjotun mallin ja Laatunen tarkisti vielä hallituksen elvytyspakettia valmistelevalta valtiosihteeri Raimo Sailakselta, ettei järjestöjen hanke sotkenut hänen askelmerkkejään.
Ei sotkenut. Sailas kannusti järjestöjä neuvottelemaan.
Eikä Sailas ollut ainoa. Hallitus käsitteli asiaa iltakoulussaan ja työmarkkinajärjestöiltä toivottiin aktiivisuutta. Myös Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto oli useaan otteeseen toivonut järjestöjä avaamaan työttömyysturvan solmuja.
Lisäksi vielä valtiovarainministeriöstä oli pitkään toivottu järjestöiltä ratkaisuja, joilla turvataan työeläkkeiden rahoitus tulevaisuudessa.
Pöydässä 130 vuoden kokemus
Asiat eivät olleet helppoja, mutta neuvottelut vietiin läpi kolmessa päivässä.
– Moneen kertaan oli veljeys veitsenterällä, Laatunen sanoo.
Onnistumisen Laatunen lukee neuvottelijoiden kokemuksen ansioksi. Neuvottelupöydän ääreen oli kasaantunut yhteensä noin 130 vuoden työmarkkinakokemus. EK:n Laatusen lisäksi siinä istuivat SAK:n Lauri Ihalainen, STTK:n Mikko Mäenpää ja Akavan Matti Viljanen.
Järjestöjohtajille asiat olivat entuudestaan perin tuttuja. He tiesivät toistensa mahdollisuudet ja liikkumatilan. Lisäksi johtajilta löytyi kanttia myös joustaa tarvittaessa.
– Kokemattomampi porukka olisi yrittänyt kuilun yli kolmiloikalla ja pudonnut.
Työmarkkinaosapuolet pitivät tarkasti huolen siitä, että neuvottelut rajoittuivat ansioturvaan ja työeläkkeisiin.
– Paketti on täysin neuvottelevien osapuolten rahoituksen varassa. Yhdessäkään kohdassa ei menty valtion pussille.
Sosiaalitupon jälkeen on kuultu puheita, että järjestöt olisivat varastaneet poliittiselle päättäjälle kuuluvaa valtaa. Laatunen ei näitä puheita ymmärrä.
– On unohdettu, että työmarkkinaosapuolet edustavat maksajia ja palkansaajajärjestöt edustavat lisäksi edunsaajia. Jos maksajilla ei ole puhevaltaa järjestelmään, niin kenellä on?
KUVA:Pekka SipolaKUVA: Pekka Sipola
uutiskirje 