Yksinhuoltaja-lentoemännän peruspalkka on 1 521,84 euroa kuukaudessa. Siitä hän maksaa veroja ja asumiskuluja noin 800 euroa. Lisäksi hän maksaa maksaa työmatkat, ruuan, vaatteet, hygienian, terveysmenot, sähkö- ja puhelinlaskut, vakuutukset, tv-luvan ja lapsen harrastukset. Omiin harrastuksiin ei ole varaa.
Hän olettaa, että peruspalkalla pitäisi selvitä elämisen perusmaksuista.
– Eikö olettamus, että lentoemäntä on varakkaan perheen tytär tai hienostorouva, joka tekee työtään harrastusenomaisesti, ole jo menneen maailman jäänne?
Valvomme öitä, olemme poissa kotoa, emme näe lapsiamme useaan päivään, juutumme maailmalle
Hän toteaa, ettei ole ainoa lentoemäntänä toimiva yksinhuoltaja, joka ansaitsee alle minimitoimeentulorajan, kun kyse on peruspalkasta ja siitä vähennettävistä pakollisista menoista.
– Mitä jää käteen? Ei mitään. Miinuksen puolelle menee joka kuukausi. Peruseläminen pitää pystyä maksamaan peruspalkalla.
– Sanomalehteen minulla ei ole varaa, autosta voin vain unelmoida. Uudesta sohvasta minun ei kannata edes unelmoida. Jos joudun tekemään suurempia hankintoja, kuten uusimaan tietokoneen, jota tarvitsen työssäni yhä enemmän, rahoitan sen itse.
Valvomista, aikaerorasitusta, säteilyä
Hänestä lisien ja päivärahojen pitäisi olla korvausta lentoemäntien ja stuerttien työn kuormittavista erityispiirteistä.
– Teemme työtä epäinhimillisinä aikoina, erikoislaatuisessa työympäristössä, valvomme öitä, olemme poissa kotoa, emme näe lapsiamme useaan päivään, emme voi suunnitella elämäämme etukäteen kuin muutamaksi viikoksi ja silti voi tulla muutoksia.
– Olemme juhlapyhät poissa kotoa, toivumme aikaerorasituksista kotona ollessamme, emme koskaan ole varmoja, pääsemmekö ajoissa kotiin vai juutummeko johonkin maailmalle. Uhraamme oman terveytemme univajeen, aikaerojen ja erilaisten säteilyjen vuoksi.
Nyt lentoemäntä joutuu käyttämään palkan lisät arkielämän perusmenoihin.
– Kohteessa syön nuudelikeittoa, näkkileipää ja muita eväitä hotellihuoneessa, hän kertoo.
– Elän kädestä suuhun. Häpeäkseni joudun lainaamaan välillä pienellä eläkkeellä elävältä äidiltäni rahaa ruokaan ja matkalippuun, että pääsen töihin. Entä kun tulee sellainen kuukausi, että tilissä ei olekaan lisiä?
– Häpeän oman peruspalkkani pienuutta. En kehtaa edes ystäville sanoa, kuinka vähäinen se on.
Painostuksen ilmapiiri
Lentoemäntä on vielä jaksanut hymyillä asiakkaille.
– Mutta hymy voi uupumuksen keskellä herkästi vaihtua itkuksi.
Hän sanoo, että syy on epätoivoinen ilmapiiri töissä: mikään ei riitä -asenne työnantajalta, työn kasvava rasitus, painostuksen ja uhkailun ilmapiiri.
– Tiedän, että teen työni hyvin ja olen siinä hyvä. Olen saanut positiivista palautetta niin työkavereilta kuin asiakkailta. Olen vahvasti sitoutunut työhöni ja pitänyt siitä.
– Työtoverit ovat ihania ja onneksi heidän kanssaan on pystynyt purkamaan asioita. Viime aikoina kuitenkin on kuulunut sellaista, että meidän sananvapaudella on rajat. Ilmeisesti pitää alkaa pelätä työtovereita, sillä kuka vaan voi hommata sinulle potkut, jos sanot väärän lauseen.
– Mahdollinen pitempiaikainen sairastelu pelottaa. Kesän jälkeen olen ollut jo viikon sairauslomalla rasitustulehduksen vuoksi. Nyt on selkäsärky melkein jatkuvaa. En uskalla mennä lääkäriin. Pelkään, että löydetään jokin vika, jonka perusteella minut voidaan potkia kortistoon. Meillähän ei ole mitään suojaa ja turvaa sairastumisen varalta.
Pieniä unelmia
Lentoemännän unelmat ovat pieniä.
– Yksi suurimmista on se, että tilipäivänä laskut maksettuani minulle jäisi ruokarahaa. Ettei jatkuvasti tarvitsisi lainata tai maksaa ruokaa ja matkalippuja luotolla.
– Toivon, että joskus saisin ostettua muutakin kuin halvinta ruokaa, voisin joskus istahtaa kahvilaankin kahville. Voisin layoverilla lähteä muiden mukana syömään, voisin ostaa uuden talvitakin ja rahat riittäisivät lapsen syntymäpäivälahjaan.
– Ja toivon, että terveys säilyisi, jaksaisin työssäni ja se tuottaisi taas iloa.
Halpatyöläisiä
– Köyhyysrajan alapuolella elävänä kysyn kannattaako tämä? Nyt kun yhtiöllä menee paremmin kuin koskaan, osalla sen työntekijöistä menee huonommin kuin koskaan, hän sanoo ja kutsuu lentoemäntiä halpatyöläisiksi.
– Meitä on monta, minä en ole suinkaan ainut. Häpeä estää tuomasta omaa tilannetta esille. Teemme työtä työkavereiden kanssa, jotka ovat hyvin toimeen tulevia.
Lentoemäntä kaipaa ensisijaisesti uudistusta peruspalkkaukseen. Muita korjausta kaipaavia asioita ovat epävarmuuden ja pelolla johtamisen ilmapiirin poistaminen ja työhyvinvoinnin ja elämänhallinnan parantaminen.
– Työnantaja mikään ei riitä -meininki kuluttaa ihmistä suunnattomasti.
Vaihtamaan alaa vai sossun luukulle?
Lentoemäntä arvioi, että jos tilanne ei muutu, hänellä on vielä teoriassa vaihtoehtoja:
Hän voi vaihtaa alaa. Hän voi myös hankkia toisen työn nykyisen rinnalle.
– Olenko silloin lentokelpoinen, jaksanko asiakaspalvelussa? Kuinka usein näen enää lapseni? Milloin nukun ja lepään? hän miettii.
Hän voi jäädä sosiaaliturvan varaan.
– Se taitaisi olla kannattavampaa kuin työnteko nykyisellä peruspalkalla. Silloin olisin ainakin kotona. Mutta onko se moraalisesti oikein?
Hän mainitsee vielä yhden vaihtoehdon:
– Inhimillinen peruspalkka, jolla tulee toimeen, ja lisät, jotka korvaavat työn erikoislaatuisuudesta aiheutuneita ongelmia.
lehti 