Vuoden pakolaisnainen on lääkäri ja viiden lapsen äiti

Suomen Pakolaisapu on valinnut vuoden pakolaisnaiseksi afganistanilaissyntyisen lääkärin ja viiden lapsen äidin Malalai Rahimin.

Kävin koulun pashtuksi, opiskelin venäjäksi, työskentelin dariksi ja nyt suomeksi.

Pakolaisapu painotti valinnassa tänä vuonna yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä.

46-vuotias Malalai Rahim on vaikeasta taustastaan huolimatta ponnistellut Suomessa tiensä lääkäriksi. Hän on erinomainen esimerkki siitä, että myös aikuisena Suomeen tullut pakolainen voi oppia kielen ja kotoutua uuteen maahan.

– Kävin koulun pashtuksi, opiskelin venäjäksi, työskentelin dariksi ja nyt suomeksi, Malali Rahim kuvailee elämänvaiheitaan.

Neuvostoliitossa lääkärinopintonsa suorittanut Rahim työskenteli lääkärinä Afganistanissa kunnes talibanit kielsivät naisilta ammatin harjoittamisen.

Paettuaan sotaa maan sisällä useaan kertaan, Rahim sai tietää olevansa talibanien tappolistalla ja joutui lähtemään maasta perheensä kanssa Iraniin.

Rahim työskenteli kaksi vuotta pakolaisleirin ainoana lääkärinä Iranin ja Afganistanin rajalla ja haki turvapaikkaa Suomesta. Kuusihenkinen perhe saapui kiintiöpakolaisina Suomeen vuonna 2000.

Heidät sijoitettiin Tampereelle, jossa perheeseen syntyi viides lapsi. Rahim opiskeli ahkerasti suomea ja sai lääkärin toimiluvan Suomessa vuonna 2007. Nyt hän työskentelee Seinäjoen keskussairaalassa ja erikoistuu gynekologiksi.

Sillanrakennusta yli ennakkoluulojen

– Suomessa monet eivät tiedä pakolaisista mitään, ja ennakkoluulot meitä kohtaan voivat olla suuria, sanoo Malalai Rahim.

– Suomi on vielä suhteellisen tuore pakolaisten vastaanottajamaa, ehkä siksi täällä on vielä niin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tilanteestamme.

Hän uskoo, että suurin syy pakolaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuvasta rasismista johtuu juuri tietämättömyydestä. Kuvitellaan, että Suomeen tullaan elämään veronmaksajien rahoilla – käsitys, jota Rahimkin on useaan kertaan joutunut kumoamaan.

– Me pakolaiset olemme hyvin kirjava joukko eri kansalaisuuksia, kulttuureja ja uskontoja. Minunlaisia korkeakoulutettuja on paljon, mutta Suomessa asuu myös lukutaidottomia pakolaisia. Nämä tekijät ja taustat tulisi ottaa huomioon kotouttamisohjelmissa.

Rahim näkee vuoden pakolaisnainen -palkinnon siltana kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Hän haluaa vähentää ennakkoluuloja ja kannustaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria opintojen pariin kiertämällä puhumassa esimerkiksi kouluissa ja tapahtumissa.

Rahim on erityisen huolissaan kehitysmaista tulevista, alhaisesti koulutetuista naisista. Heille pitäisi antaa luku- ja kirjoitusopetuksen lisäksi erityiskoulutusta naisten asemasta, sairauksista ja lastenkasvatuksesta.

Huomiota tulisi kiinnittää myös pakolaisiin, jotka ovat esimerkiksi sotatraumojensa vuoksi työkyvyttömiä.

”Auttaminen on minulle luontaista”

Ennen pakenemistaan Malai Rahim työskenteli lääkärinä Pohjois-Afganistanissa Pulikumbrissa. Ihmiset saattoivat tulla lääkärin luokse 20 tunnin matkan takaa aasilla tai hevosella. Rahimin ovet olivat ihmisille auki yölläkin.

– Kun neljäs lapseni syntyi, potilaat tulivat koputtelemaan ovelle hoidon toivossa. He odottivat kiltisti, että synnytys olisi ohi. Vielä tuntia ennen synnytystä otin potilaita vastaan, ja sama meno jatkui pian synnytyksen jälkeen.

Olot Afganistanin syrjäseuduilla olivat karut. Rahim teki naisille kaavintoja maassa pölyn ja hiekan keskellä ja poisti useamman kerran mädäntyneen vauvan ruumiin naisen kohdusta. Keskenmenoja oli niin paljon, että sairaalan lattia peittyi vereen.

Rahim haluaa auttaa kotimaansa naisia, jotka elävät edelleen sodan keskellä vaikeissa oloissa. Afganistanissa monet tytöt eivät pääse kouluun. Malalaikin kävi poikakoulun, muuten olisi opintie jäänyt kesken.

Pysyvää paluuta Afganistaniin Malalai Rahim ei uskalla ajatella.

– En halua lasteni kokevan sitä, mitä itse olen käynyt läpi. Sodan seurauksena poikani änkyttää.

Perhe on vieraillut kerran yhdessä Afganistanissa, mutta viime aikoina kärjistynyt tilanne ja talibanien valtaannousu voi tehdä kotimaanmatkat jälleen mahdottomiksi. Afganistaniin palaaminen myös pelottaa.

– Kukaan ei voi tietää, palaako sieltä takaisin.

Suomen Pakolaisapu on sitoutumaton suomalainen järjestö, joka auttaa pakolaisia ja paluumuuttajia kohti uutta alkua.