Keskuspankit, finanssikapitalismin mätämunat

Finanssikapitalismi. Nyt!

Reaalitaloudessa tuotetaan tavaroita ja palveluja elävien ihmisten kätten ja pään työllä sekä esineellistetyllä työllä eli koneilla ja muulla teknologialla.

Kun finanssitaloudessa tuotetaan rahaa rahasta, sen ylituotannosta syntyy virtuaalirahaa. Se on rahaa, joka on kiinnittynyt raha- eli finanssituotteisiin mutta ei mene kaupaksi eikä lähde kiertoon.

Virtuaalirahaa voidaan verrata katolisen kirkon ehtoolliseen ja kirkon vanhaan oppiin siitä, että öylätti ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri. Ne ovat uskonnollisia virtuaalituotteita. Virtuaaliraha puolestaan on finanssikapitalismin virtuaalituote, sen ruumis ja veri.

Maailmassa ei ole koskaan ollut liikkeellä näin paljon rahaa.

Ei voi käsittää, jos ei ole käsitteitä. Virtuaaliraha ja -talous ovat sellaista uutta todellisuutta, jota voidaan kuvata vain virtuaalikäsittein. Vanhan kapitalismin käsitteistö ei ulotu kuvaamaan nykyisen finanssikapitalismin ja tulevan ubiikkiyhteiskunnan sosiaalisia ulottuvuuksia.

Virtuaalirahan massatuottajat

Kun reaalitaloutta ovat kasvu, investoinnit ja työllisyys, finanssitalous on tuotteistettu rahatalous. Pankit myyvät toisilleen finanssituotteita, joilla ne kykenevät tuottamaan käyvän rahan veroista virtuaalirahaa ilman tavaroiden tuottamisen riesaa. Suurin osa katteettomasta virtuaalirahasta tuotetaan kahden pankin välisin kaupoin, salaa valvojilta, ohi pörssien ja muiden julkisten kasinopelisalien.

Suurin osa virtuaalirahasta kiinnittyy arvopaperistettuihin finanssituotteisiin ja 10–15 maailman suurimman (SIFI-)pankin liikkeelle laskemiin johdannaisiin.

Arvopaperistaminen on sitä, että erilaisia finanssituotteita kootaan yhteen ja niputetaan läpinäkymättömiin paketteihin.

Johdannaiset taas ovat pelimerkkejä, arpalippuja ja lottokuponkeja, joilla pelataan biljoonakasinoa. Reaalitaloudessa ne toimivat kuin neutronipommit, joilla tuhotaan ihmisten työn sisältö.

Pörssikurssit nousevat

Raha on taas maailmalla löysää ja halpaa. Pörssikurssit nousevat siihen tapaan kuin ne aina nousevat rahan ollessa löysää ja halpaa.

Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin keskuspankit lainaavat finanssituoteteollisuudelle rahaa, jota niillä ei ole mutta jota ne luovat tyhjästä kirjoittamalla sähköisen taseensa molemmille puolille saman suuren summan. Niin helppoa on tuottaa katteetonta bittirahaa!

USA:ssa keskuspankki (Fed) rahoittaa hallitusta suoraan ilman pankkien välikäsiä, mutta rahoittaa se pankkejakin. Pääjohtaja Ben Bernanke sanoo avoimesti, että Fed haluaa saada pankit tavoittelemaan korkeita tuottoja. Halvalla rahalla ne on saatu ottamaan riskejä, ja pörssiosakkeiden lisäksi myös roskalainoiksi luokiteltavat yritysten joukkovelkakirjat menevät hyvin kaupaksi. Eletään taas siihen vuosien 2006–2007 malliin, jota seurasi markkinoiden romahdus ja koko systeemin laajuinen kriisi.

Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Draghi puolestaan sanoo, että EKP tekee kaiken, mitä pitää tehdä Emun pelastamiseksi. EU:ssa se tehdään rahoittamalla halvalla bittirahalla pankkeja eikä pankkien pelastamisessa velkaantuneita valtioita.

Korkean tuoton lähde on iso riski. Suurten pankkien riskit on maailmassa sosialisoitu. Kun pankki on riittävän iso (ns. SIFI-pankki), sitä ei päästetä konkurssiin vaan se pelastetaan julkisella rahalla. Pankkeja, joiden riskit on jo ennalta luvattu sosialisoida, on maailmassa 29.

Virtuaalirahamassan kasvu

Finanssitalous ei ole vanhan kapitalismin kehitysvaihe suoraan ylenevässä polvessa, vaan se on syntynyt virtuaalisten markkinavoimien vapaan toiminnan seurauksena. Ne tekevät näkymättömillä jaloillaan rahapolitiikkaa, jota ennen tekivät keskuspankit, nuo systeemin mätämunat, jotka ovat pankkien likviditeettituotannon alihankkijoita. EKP on tuottanut bittirahaa tyhjästä ja myynyt sitä alehintaan pankeille niin paljon, että ulkomaisten pankkien irtorahaa makuutetaan joka ainoa yö Suomen Pankin tileillä – nollakorolla – suurempia summia kuin on Suomen valtion vuosibudjetti. Pankeilla on nyt niin paljon löysää rahaa, että säästäminen on Suomessa kannattamatonta.

Virtuaalirahalla on sellainen epäsuora yhteys reaalitalouteen, että sen yliannostuksella on tuhottu elävän työn ja pääomaksi esineellistyneen työn elimellinen yhteys ja niiden väliset historialliset arvo- ja hintasuhteet.

Uuden vuosituhannen alkuvuosina rahan uudenlainen tuotteistaminen lisäsi talouskasvua, mutta vähitellen kasvupotentiaali heikkeni velkojen määrällisen liikakasvun ja niiden laadullisen heikkenemisen seurauksena. Systeemikriisin maissa kasvu syötiin ennakolta, ja sen reaalitaloudelliset seuraamukset näyttäytyvät usean vuoden viipeellä. Ne ovat täällä tänään.

Maailmassa ei ole koskaan ollut liikkeellä näin paljon rahaa. Kun raha on aina myös velkaa, maailman velkaongelma – eli siis systeemikriisi – ei ratkea ennen kuin markkinoilta on vedetty pois löysät virtuaalirahat ja järjestelmän toimitsijat alkavat taas luottaa toisiinsa. Markkinat eivät toimi, kun pankit joutuvat pelkäämään toistensa taseissa näkymättömiin kirjattujen virtuaalirahakuplien puhkeamista. Rahamarkkinat ovat tänään vapaat lumemarkkinat.

Ylikansallinen virtuaaliheimo

Finanssikapitalismin raharulettia pyörittävät markkinavoimat ovat ylikansallinen virtuaaliheimo, jota Mika Mannermaa kuvaa niin, että se on ”eri puolilla maapalloa elävä globaali joukko ihmisiä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään pääasiassa vain virtuaalisesti ja toimivat paikallisesti sekä omaavat uskonnollisen tai muun aatteellisen identiteetin ja mission”.

Markkinavoimilla on yhteinen uskonto ja missio, mutta niillä ei ole organisaatiota, johtajia tai koti- ja sijaintipaikkaa. Tämä taloustieteen leipäpappien kanonisoiman rahauskon yhdistämä virtuaaliyhteisö käyttäytyy yhtäläisesti. Sen jäsenet ovat digitaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Se ei ole sidottu eikä sitoudu kansainvälisiin sopimuksiin tai kansallisiin lakeihin. Sen ”markkinaparlamentti” äänestää näkymättömillä jaloilla, ja äänestyksen tulos edustaa aina vähemmistön tyranniaa.

Kun ihmiset elävät reaalitaloudessa mutta raha syntyy virtuaalisesti finanssitaloudessa, etujen yhteentörmäys on väistämätön. Vasemmiston on lopetettava huuhailu kansalaispalkasta finanssikapitalismissa ja vasemmistolaisesta EU-liittovaltiosta, vaadittava pankkien ja pankkivallan pilkkomista ja otettava käsitteellisesti haltuun finanssikapitalismi ja virtuaalirahatalous. Se on politiikan neitseellinen alue ja kuin petattu meille ulostuloksi aatteettomuuden markkinoilta.