”Kumpi on oikeassa? Se, joka on tehnyt koko elämänsä jotakin ja turtunut siihen, vai se, joka näkee asian ensimmäistä kertaa?”
Eveliina Lundqvist tutustui eläintenhoitajaopinnoissaan niin navettojen, sikaloiden kuin broilerikasvattamoidenkin arkeen. Yhteensä hän seurasi noin kymmenen tilan arkea. Kirja syntyi tarpeesta purkaa näkemäänsä ja kokemaansa.
”Olin kyllästynyt siihen, kuinka tuottajat ja heidän etujärjestönsä hokivat, etteivät eläinaktivistit tienneet mitään eläimistä, että kaikki on vain propagandaa ja liioittelua.”
Maatalous- ja metsätieteiden maisteri kirjoitti harjoittelun aikaisista havainnoistaan päiväkirjan, joka sai MTK:n hermostumaan. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto tiedotti kirjan loukkaavan tuottajia ja mustamaalaavan suomalaista kotieläintuotantoa.
Puitteet sanelevat
Tuottajat olivat edustettuna myös kirjan julkaisutilaisuudessa, jossa keskustelu oli odotetun kiivasta. Suomen sikayrittäjien Martin Ylikännö sanoi, että kysymys on liiketoiminnasta ja että tuottajat tekevät kovasti töitä eläinten hyvinvoinnin eteen.
– Haluan korostaa, että tilalliset varmasti tekevät parhaansa, mutta se ei riitä, kun puitteet ovat mitä ovat, vastasi Lundqvist.
MTK:n asiantuntija Leena Suojala puolestaan tiedusteli, kokiko Lundqvist käyttäneensä tilallisten luottamusta väärin julkaisemalla kirjan.
Lundqvist vastasi miettineensä asiaa paljon ja ettei suinkaan ole tunteeton, mutta kokeneensa velvollisuudekseen valaista yleisölle tilojen arkea, koska eläimet eivät sitä voi tehdä. Tiloista ei puhuta kirjassa nimillä.
Kivuliaat toimenpiteet
Lundqvistin mukaan suurimmat ongelmat nautatiloilla ovat vasikoiden erotus emistään heti poikimisen jälkeen, ahtaat tilat ja nupoutus. Noin puolet nupoutuksista tehdään ilman kivunlievistystä.
Nupoutuksessa vasikan sarventyngät poltetaan. Eläinten hyvinvointikeskus (EHK) kuvaa toimenpiteen aiheuttamaa kipua ja stressiä äärimmäisen voimakkaaksi. Kipu kestää tunteja ja jälkikipu vuorokausia.
Sikatiloilla suurimpia ongelmia on Lundqvistin mukaan tilanpuutteen lisäksi se, ettei eläimillä ole mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Virikkeen virkaa toimittaa kettinki tai halko.
Lundqvist kertoo nähneensä myös sairaita sikoja jätetyn kitumaan tuntikausiksi ennen lopettamista. Niin ikään joidenkin toimenpiteiden julmuus järkytti.
– Porsaiden kastrointi kivunlievityksettä järkytti, vaikken ole mikään herkkä henkilö.
0,04 sekuntia per kana
Kanaloissa Lundqvist kertoi huomanneensa, että mitä enemmän eläimiä, sitä vähemmän aikaa niiden hoitoon käytetään. Työ oli liukuhihnamaista.
Eräässä harjoitusjakson kanalassa oli 120 000 eläintä. Lundqvist kertoi laskeneensa, että tarkastuskierroksella kanahallissa aikaa tarkastaa kunkin yksilön hyvinvointi jäi 0,04 sekuntia.
Lampoloissa Eveliina Lundqvistia kiusasi, navetoiden lailla, erityisesti karitsojen varhainen erotus uuhista. Äitien ja lasten ikävöinti oli ikävää kuultavaa.
Lundqvist sanoo toivovansa, että jokainen eläintuotteita käyttävä olisi selvillä eläintilojen arjesta. Monen käsitykset perustuvat teollisuuden mainoskampanjoille.
– Kuluttajan pitäisi nähdä se arki, nupoutukset, kastraatiot ja teurastukset.
Vanhentunut eläinkäsitys
Toisaalta Lundqvist kirjoittaa, että joihinkin käytäntöihin on niin totuttu, ettei niitä osata enää kyseenalaistaa. Hyvin hoidetusta parsinavetasta tuskin saa suurta yleisöä järkyttävää materiaalia, mutta pidetään normaalina, että eläin seisoo suurimman osan elämästään paikallaan.
Lundqvistin mukaan eläinkäsityksemme on peräisin satojen vuosien takaa, eikä vastaa tutkimustietoa eläimen kivun kokemisesta ja tunteista.
Toisinaan välineellisyys näkyy myös kielenkäytössä. Eläimistä esimerkiksi puhutaan aineksena, jota karsitaan, eikä yksilöinä, joita tapetaan.
Tietoa ja tuntemuksia
Kirjassa Lundqvist kirjoittaa ansiokkaasti auki omaa asemaansa, ajatuksiaan ja tuntemuksiaan alan ammattilaisena ja vegaanina. Kirjoittajan ajatusten ja tuntemusten erittely on lukijalle valaisevaa.
Eläintuotannon arkea tuntevalle kirja ei tuo juuri yllätyksiä. Käytäntöjä ja suhtautumistapoja tiloilla on tietysti loputtomasti erilaisia ja vain osa niistä päätyy kirjaan, mutta kokonaiskuvaa tuotannon luonteesta voisi luonnehtia päteväksi.
Sellaiselle, jolla ei ole tarkkaa käsitystä tilojen arjesta, kirja tuo varmasti paljon uutta tietoa. Myös ajatusleikit, joissa tuotantoeläimen paikalle asetetaankin ihminen, ovat osuvia kenen tahansa luettavaksi.
Parhaillaan Lundqvistilla on suunnitteilla tuotantoeläinten turvakoti eli eläinsuojelukeskus. Hän uskoo Suomesta löytyvän tahoja, jotka ovat valmiita tukemaan toimintaa.
uutiskirje 
