Pakolaisneuvonta ry:n Lapsen etu –selvityksessä käydään läpi Pakolaisneuvonnan asiakkaiden vuoden 2014 turvapaikka- ja perheenyhdistämispäätökset, joissa on mukana lapsia.
Lapsen etu on jäänyt kokonaan arvioimatta reilusti yli puolessa päätöksistä, vaikka sekä kansalliset lait että kansainväliset sopimukset velvoittavat siihen kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä.
Erityisesti lapsiperheitä koskevissa turvapaikkapäätöksissä lapsen etu jätetään useimmiten arvioimatta. Perhesidepäätöksissä lapsen etu mainitaan useammin.
– Lapsen etu tulisi arvioida yksilöidysti kyseessä olevan lapsen kohdalla. Selvityksemme päätöksissä lapsen edun arviointi oli useimmiten vain pelkkä maininta ilman varsinaista perustelua koskien kyseessä olevaa lasta, sanoo Pakolaisneuvonta ry:n toiminnanjohtaja, lakimies Marjaana Laine.
”Rajoituksilla puututaan ihmisen perusoikeuksiin”
Perheenyhdistämisen osalta erityisen vaikeassa asemassa ovat alaikäiset, ilman huoltajaa Suomeen tulleet perheenkokoajat. Heidän perheenjäsentensä on lähes mahdotonta saada oleskelulupia Suomeen.
Päätöksiä perustellaan maahantulosäännösten kiertämisellä ja sillä, ettei pystytä osoittamaan ”pakottavaa syytä” juuri kyseisen perheenjäsenen maasta lähtemiseen. Siitä huolimatta, että perheenkokoajalle olisi myönnetty kansainvälistä suojelua suhteessa lähtömaahan.
Ilman perheensä tukea jäävä lapsi kärsii siitä, että vanhemmat ovat joutuneet lähettämään lapsensa turvattomista oloista.
– Lain tulkinta on liian tiukkaa. Rajoituksilla puututaan ihmisen perusoikeuksiin ja ne kohdistuvat kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin maahanmuuttajiin, jotka eniten tarvitsisivat perheen tukea, Marjaana Laine toteaa.
Jos perheenkokoaja on Suomessa asuva huoltaja, kielteisen päätöksen perusteena on yleensä perhesiteen vapaaehtoinen katkaiseminen tai perheenjäsenten haastatteluissa esiin tulleet ristiriitaisuudet, joiden perusteella perhesiteen olemassaolo kiistetään.
Näin on tehty myös tapauksissa, joissa DNA-testi osoittaa biologisen perhesuhteen ja perheenjäsenet ovat olleet jatkuvassa yhteydessä toisiinsa.
Käännytetyt ovat joutuneet
vetoamaan ihmisoikeustuomioistuimeen
Selvityksessä nousevat esiin myös ihmiskaupan uhreiksi joutuneet yksinhuoltajat, joille tehdään Dublin-käännytyspäätöksiä toisiin EU-maihin.
Erityisesti Italiaan käännytetyillä on iso riski päätyä asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden sijaan kadulle ja ihmiskaupan uhriksi.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) vuonna 2014 antaman Tarakhel vs. Sveitsi –tuomion mukaan lapsiperheitä ei saa käännyttää Italiaan ellei sieltä saada yksilöityä tietoa perheen vastaanotto-olosuhteista.
Tämän jälkeenkin lapsiperheet ovat joutuneet hakemaan käännytyksen täytäntöönpanokieltoa ihmisoikeustuomioistuimesta, kun kansalliset tuomioistuimet Suomessa eivät ole pysäyttäneet käännytyksiä.
Selvitys julkaistaan kahdessa osassa Pakolaisneuvonnan verkkosivuilla.
lehti 