STTK:n pääekonomisti Ralf Sund pitää mahdollisena, että yhteiskuntasopimusta yritetään vielä kerran.
– Sen verran vaikealta näyttää, ettei ole mahdotonta, että sopimuspöytään vielä palataan; kolmas kerta toden sanoo. Aku Ankan puhuva koira sen sanoi: ”elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä”, Sund kirjoittaa STTK:n blogissa .
Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen johtui Sundin mukaan siitä, että kun devalvaatiota ei ole enää talouspolitiikan kalupakissa, yritettiin sisäistä devalvaatiota.
”Paineettomassa tilanteessa se ei ainakaan näytä onnistuvan. Työehtosopimukset ja työrauha ovat voimassa vielä yli vuoden, reittaajat eivät kulje salamyhkäisinä Suomessa luottoluokituksen lasku mielessään eivätkä komission asettaman talouspolitiikan reunaehdot ole paukkumassa.”
Jäljellä fiskaalinen devalvaatio
Kun Emu-ratkaisulla poistettiin ulkoinen devalvaatio keinovalikoimasta ja sisäinen devalvaatio kaatui neuvotteluissa, jäljelle jää Sundin mukaan ns. fiskaalinen devalvaatio, jolloin työn hintaa alennetaan hallituksen päätöksin ja rahoitusaukko paikataan verotuksella.
”Arvaukseni on, että fiskaalisen devalvaation tiellä hallitus jatkaa ponnistelujaan, joista syyskuun lopulla kuulemme lisää. Tässä vaiheessa joudumme tyytymään spekulointiin.”
Fiskaalista devalvaatiota on esittänyt Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. Hän on esittänyt yhtenä keinona työnantajamaksujen alentamista ja sen rahoittamista esimerkiksi arvonlisäveroa korottamalla. Palkan yhteydessä maksetaan työeläkemaksua, työttömyysvakuutusmaksua ja sairasvakuutusmaksua. Niiden tasojen alentaminen on lakimuutoksilla tehtävissä.
Eläkeuudistus jää rauhaan
Sund kirjoittaa, että vaihtoehtoja on periaatteessa kolme alennuksen aikaansaaman rahoitusvajeen kattamiseksi.
”Se voidaan paikata verotuksella, arvonlisäveron korottaminen tulee ensimmäisenä mieleen. Toisaalta voidaan maksuosuuksia muuttaa, jolloin palkansaajien osuutta kasvatetaan ja työnantajien pienennetään. Kolmas vaihtoehto on tehdä päätöksiä, joilla rahoitettavien sosiaalisten etuisuuksien tasoa leikataan, jolloin sivukulujen maksujen alentaminen on rahoituksellisesti kestävää.”
”Suuria ennustajanlahjoja tuskin tarvitaan sen toteamiseksi, että lopputulos on eri keinojen yhdistelmä. Yhteen sivukulujen osaseen on erityisen hankalaa puuttua. Hallituksella on erittäin suuri kynnys lähteä – edes osittain – repimään auki tuoretta ja onnistunutta eläkeuudistusta.”
lehti 