Perussuomalaisten puoluesihteerin Riikka Slunga-Poutsalon mukaan ”puolue ei ole hollitupa, jonne tullaan ovesta sisään, huudellaan mitä sattuu, tullaan äänestämään ja lähdetään pois”. Se on kyllä näyttänyt hollituvalta: etenkin kuntapoliitikot ovat loikanneet puolueesta ja ensimmäinen loikka on nähty jo kuntavaalien jälkeenkin.
Slunga-Poutsalon kommentti liittyy perussuomalaisten puoluekokoukseen osallistumiseen. Näyttää, että uusien halla-aholaisten osuus jää puoluekokouksessa ennakoitua pienemmäksi.
Mitään jäsenryntäystä ei tapahtunut puolueeseen ennen määräaikaa huhtikuun lopussa, johon mennessä olisi pitänyt maksaa jäsenmaksunsa päästäkseen äänestämään puheenjohtajasta.
Halla-aholaiset tarvitaan keräämään ääniä puolueelle.
Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho tuskin aivan oikeasti edes haluaa puheenjohtajaksi. Miksi hän kiusaisi itseään ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka julkisuudella, puhetilaisuuksilla tai seisomalla orpona toriteltoilla, kun se ei kerta kaikkiaan tunnu häntä kiinnostavan?
Halla-aholla on oma agendansa
Halla-ahon kampanja alkoi omituisesti: hän piti monologin verkossa. Tilaa ei ollut kysymyksille. Politiikasta keskustellaan kotona (kertoi iltapäivälehti), mutta vaimo ei tiennyt miehensä pyrkivän puheenjohtajaksi.
Tässä pari esimerkkiä asioista, joita mikään vakavasti puheenjohtajaksi pyrkivä ei tekisi. Halla-aholla on oma, vahva maahanmuuton vastainen agendansa, jota hän on ajanut vuosia eteenpäin.
Nyt välineenä on perussuomalaisten puheenjohtajuus. Halla-aho on käyttänyt hyväksi puoluetta ansiokkaasti aikaisemminkin. Toki hän on tehnyt sen puheenjohtaja Timo Soinin tuella.
Perussuomalaiset ovat tiukentaneet maahanmuuttopoliittisia linjauksia, ja sitä kautta Halla-aho on vaikuttanut Sipilän hallituksen politiikkaan.
Hänen tukemaltaan maahanmuuttovastaiselta nuivien listalta on noussut liuta kansanedustajia, joista muun muassa Maria Lohela on nostettu näkyvälle paikalle eduskunnan puhemieheksi.
Itse hän joutui luopumaan rasististen puheiden vuoksi hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta, jonka hän sai vuoden 2011 jytkyn jälkeen.
Soini kohdellut halla-aholaisia silkkihanskoin
Soini on kautta aikojen kohdellut puolueen maahanmuuttovastaisia ja jopa puolueessa esiintyneitä rasistisia puheita silkkihansikkain. Pelimiehenä hän on laskenut kannatusprosentteja – kuten tekee nytkin.
Halla-aholaiset tarvitaan keräämään ääniä, mutta ei todellakaan puolueen puheenjohtajaksi. Halla-ahon valinnan on uumoiltu hajottavan puolueen tai ainakin vahvistavan syöksykierrettä.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Sampo Terholle aurattiin tie ministerin paikalle. Ministerin pestiin on siirretty Soinilta eurooppaministerin tehtävät.
On syntynyt mielikuva, että perussuomalaiset voivat puhua hallituksessa EU-asioista suulla suuremmalla ja viedä omia tavoitteitaan eteenpäin. Eurooppapoliittisista linjauksista on sovittu hallitusohjelmassa ja mittavissa Euroopan unioniin liittyvissä asioissa pääministeri Juha Sipilä on avainroolissa.
Kytkös Eurooppa-asioihin tarvitaan, jotta ministerin paikka ei olisi kuoleman suudelma Terhon puheenjohtajapyrkimyksille.
Terho kelpaa hyvin Halla-aholle
Terho on saanut taakseen koko perussuomalaisten puolueliitin sekä keskustan ja kokoomuksen tuen, jotta hallitus pysyisi perussuomalaisten puheenjohtajavaihdoksesta huolimatta kasassa.
Halla-aho ilmoitti harvinaisessa julkisessa puheessaan vappuna, että hänen valintansa tiukentaisi perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Tämä ei ole yllätys.
Eikä sekään ole yllätys, että myös Terhon valinta tiukentaa puolueen maahanmuuttovastaisuutta. Myös Terho on vahvasti vastustanut maahanmuuttoa, vaikka eduskuntaryhmän puheenjohtajan roolissa tämä on jäänyt taka-alalle.
Halla-ahon todellinen päämäärä lieneekin omien kannattajiensa saaminen puoluejohtoon, mikä takaisi vaikutusvaltaa.
Terho on luvannut uudistaa puoluetta. Mitään varsinaisia linjauksia ei ole vielä nähty. Ne tehtäneen hyvässä yhteisymmärryksessä halla-aholaisten kanssa.
lehti 