Ikäsyrjintä elää vahvana ihmisten puheissa, vaikka 50-vuotias on nykyisin vireä työntekijä ja 60-vuotias valmis kouluttautumaan uuteen ammattiin.
– Työelämä näyttäytyy ikärasistisena. Ihmiset sijoitetaan pelkän iän mukaan erilaisiin asemiin ja heille annetaan erilaisia mahdollisuuksia. Pidetään suurena saavutuksena jos yli 50-vuotias saa töitä, tutkija Elisa Virkola Tampereen yliopistosta sanoo.
Hän on mukana Kohti kaksitahti-Suomea? -hankkeessa, jossa tutkitaan työurien loppupuolella olevien ihmisten työ- ja elämäntilanteita. Hankkeessa haastatellaan ja seurataan Postin 40 entistä työntekijää, iältään 50 – 63-vuotiaita. Rahoittajana on Koneen säätiö.
Lähes kaikilla tutkimuksessa mukana olevilla entisillä postilaisilla on takanaan pitkät työurat, 20 - 40 vuotta.
Virkolan mukaan 50-vuotiaat ja sitä vanhemmat joutuvat kamppailemaan päästäkseen töihin. He kohtaavat muita herkemmin ikäsyrjiviä asenteita työmarkkinoilla.
– Tutkimuksen haastatteluissa puhutaan, että ”kun olen tämän ikäinen, työnsaanti on hankalaa” tai ”55-vuotias on pahan ikäinen”.
Hienosyinen ikäsyrjintä ilmenee Virkolan mukaan arjessa puheiden tasolla. Puhumme vanhanaikaisesti.
– Pitäisi pohtia, mihin oletukset perustuvat. Yksi 50 vuoden ylittänyt haastateltava työllistyi vakituiseen työpaikkaan, moni on työllistynyt määräaikaiseen työsuhteeseen.
Helpotus ja häpeä
Työttömyys on Virkolan mukaan edelleen häpeä suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Jos ikää on noin 50 vuotta ja työuraa jäljellä vielä yli kymmenen vuotta, tilanne on vaikea eikä siitä välttämättä haluta puhua. Työttömyys koetaan henkilökohtaisena epäonnistumisena, vaikka irtisanomisen taustalla olisivat tuotannolliset ja taloudelliset syyt, Virkola kertoo.
Yksi haastatelluista kirjoitti, että ”kun olen työtön, en ole mitään”.
Irtisanominen on koettu myös helpotuksena, sillä Postin toistuvat yt-neuvottelut ovat rasittaneet henkisesti.
Työttömyyden hyväksyminen on kuitenkin vaikeaa.
– Ihmiset puhuvat paljon entisestä työstään ja siitä, kuinka päteviä työnhakijoita he ovat. He haluavat tällä tavoin korostaa arvokkuuttaan, koska työttömyys on niin leimaavaa.
Osaaminen ei kelpaa
Lähes kaikilla tutkimuksessa mukana olevilla entisillä postilaisilla on takanaan pitkät työurat, 20 – 40 vuotta.
Varsinkin Postin duunariammateissa olleiden koulutus on matala. Moni on mennyt yhtiön palvelukseen nuorena, esimerkiksi suoraan armeijan jälkeen, eikä heillä ei ole mitään ammattikoulutusta. Virkola huomauttaa, että he ovat osallistuneet Postin tarjoamaan koulutukseen ja olleet useissa eri tehtävissä.
Työntekijätehtävissä olleille ei ole juuri tarjolla osaamista vastaavaa työtä. Siksi moni kouluttautuu uuteen ammattiin.
– Se yksi mahdollisuus saada uutta työtä. Tässäkin ennakkoluulot tulevat helposti vastaan. Luullaan, etteivät yli 50-vuotiaat halua oppia uutta. Yksi uuteen ammattiin kouluttautuvista on 60-vuotias.
Työhaluja riittää
Tutkimuksessa on mukana enemmän liki 60-vuotiaita kuin nuorempia ex-postilaisia. Osa heistä on irtisanottu ja osa on ottanut Postin tarjoaman eropaketin. Moni on päässyt työttömyysputkeen, mutta heistä jotkut hakevat aktiivisesti töitä.
– Luulisi eläkeputken houkuttelevan ihmisiä jättäytymään pois työelämästä, mutta kaikki eivät suinkaan halua sitä, Virkola painottaa.
Hänen mukaansa ikä ei selitä sitä, kuinka ihminen suhtautuu tulevaan työuraansa. Osa tutkittavista oli ohittanut alimman eläkeikänsä jo Postissa töissä ollessaan.
lehti 