Yritysjohtajat puhuvat mielellään vapaan markkinatalouden puolesta ja vastustavat valtion sekaantumista talouselämään. Samaan aikaan suomalaiset yritykset kuitenkin saavat valtiolta erilaisia yritystukia tänäkin vuonna noin neljä miljardia euroa, yli seitsemän prosenttia valtion budjetista.
Yritystukien hyödyllisyyttä on alettu yhä laajemmin kyseenalaistaa. Työ- ja elinkeinoministeriön toukokuussa julkaisema selvitys, jonka hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta oli tilannut, antoi tylyn tuomion nykyiselle yritystukijärjestelmälle: se ”ei tue kansantalouden pitkän aikavälin tuottavuutta ja siten talouskasvua optimaalisesti”.
Selvityksen johtopäätösten mukaan tehottomista tuista tulisi siirtyä ”lähinnä yrityssektorin uudistumista tukeviin suoriin tukiin”. Tuottavuutta edistävät sellaiset tuet, jotka ”kannustavat yrityksiä kehittämään uutta osaamista ja ottamaan käyttöön edistyksellisimpiä tuotantotapoja ja -välineitä”. Nyt tällaisia tukia on vain noin 11 prosenttia kaikista yritystuista.
Ympäristönäkökulmasta haitalliset tuet olisivat teurastuslistalla ensimmäisinä.
Yritykset saavat noin 1,1 miljardia euroa suoria tukia ja 2,9 miljardia verotukia. Verotukien hyötyjä pidetään heikompina kuin suorien tukien, joita pystytään paremmin kohdentamaan esimerkiksi uusien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönottoon. Selvityksessä eivät olleet mukana EU:n osittain rahoittamat tuet, EU:n yhteisen maatalouspolitiikan piiriin kuuluvat tuet eivätkä alennetut arvonlisäverokannat.
Selvityksen tuloksista huolimatta 9.8. julkistetussa valtiovarainministeriön budjettiesityksessä yritystukiin ei ole puututtu. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on sanonut julkisuudessa, että tukia käydään vielä läpi budjettineuvotteluissa. Työministeri Jari Lindström (uv.) on puolestaan arvioinut, ettei suuria muutoksia ole odotettavissa, ja syyttänyt yritystukien karsimista ajavia populismista. Hän on esittänyt parlamentaarisen työryhmän perustamista mahdollisia tulevia leikkauksia pohtimaan.
Parhaita yritystukia leikattiin
Samansuuntaisia tuloksia kuin työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä on saatu useasti aiemminkin. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisussa Yritystukien arviointi ja vaikuttavuus (2015) todetaan esimerkiksi, että työllistämis- ja matalapalkkatuilla ei ole todettu olevan vaikutusta työllisyyteen tai tuottavuuteen eivätkä investointituet useimpien tutkimusten mukaan lisää uusia investointeja. Pienten yritysten saamat suorat tuet kyllä lisäävät investointeja, mutta valtaosa tuista menee suurille yrityksille.
Nykyinen Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Karhunen käsitteli vuonna 2015 hyväksytyssä väitöksessään Tekesin kautta jaettujen yritystukien vaikutuksia tuottavuuteen. Viiden vuoden tarkastelujaksolla suoria, näkyviä vaikutuksia ei yritystasolla juuri ollut. Karhusen mukaan mahdolliset hyödyt tulevatkin esille vasta pitemmällä aikavälillä, koska tuet kanavoituvat osittain yliopistoille aikaavievään tutkimustoimintaan.
– Tekesin tuet ja arviointi ovat yritystukien parhaimmistoa, mutta niissäkin pitäisi pyrkiä huomattavasti parempaan, Karhunen sanoo.
– Tutkimuskirjallisuuden havaintojen mukaan parhaita ovat yritystuet, jotka kohdistuvat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI), Karhunen painottaa.
Vaikka yritystukiin kokonaisuutena ei ole paljoa puututtu, juuri TKI-toiminnan tukia nykyinen hallitus on leikannut. Pahiten leikkaukset ovat iskeneet yliopistojen ja tutkimuslaitosten Tekesiltä saamaan rahoitukseen.
– Tämä tehtiin luultavasti sen takia, että näiden leikkaaminen oli helpointa. Tekesiltä ja innovaatioympäristöiltä, kuten yliopistoilta, puuttuvat tehokkaat lobbarit. Tämä oli todellinen rimanalitus, Karhunen suomii.
Huonoja yritystukia ovat Karhusen mukaan sellaiset, jotka pönkittävät vanhaa eivätkä kannusta uudistamaan toimintaa.
– Tutkimustulosten mukaan yritystuet lisäävät yritysten selviytymistodennäköisyyttä. Kun tähän lisätään se, että yritystukia saavat vuodesta toiseen samat yritykset, myrkyllinen keitto on valmis. Tuet laiskistavat yrityksiä, minkä seurauksena ne tarvitsevat vuodesta toiseen tukea selvitäkseen.
Tukien arviointi ontuu
– Yritystuilla saadaan kyllä työllisyyttä ja investointeja, mutta kustannustehottomasti, luonnehtii tähänastisten selvitysten antia STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.
Lisäksi yritystuet sotkevat ja vääristävät markkinoita ja niillä on taipumus jatkua saavutettuna etuna.
– Vaikka jokin tuki olisi hyvinkin perusteltu jossain suhdannetilanteessa piristysruiskeena, tuki tuppaa jäämään myös tilanteessa, jossa se ei ole tarpeen, Sund sanoo.
Heinäkuussa 2016 voimaantullut laki taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä määrää, että tuella on oltava selkeästi määritelty taloudellinen tai yhteiskunnallinen tavoite. Tuen kilpailua vääristävien vaikutusten on oltava mahdollisimman vähäiset, ja tukiviranomaisen on määräajoin ”arvioitava tuen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta”. Tuen on oltava määräaikainen, ellei ole erityistä syytä muuhun.
Kriteerien toteuttaminen näyttää selvitysten valossa kuitenkin ontuvan.
– Yritystukien oikea kohdentaminen on vaikeaa, ja arviointiin on laitettu hyvin vähän resursseja, selittää Karhunen.
Päätökset saattavat pohjautua jopa tuensaajan omaan arviointiin tuen vaikutuksista.
– Pitäisi pyrkiä viimeinkin siihen, että ulkopuolinen pysyvä arviointielin tutkisi ja kohdistaisi yritystukia niitä tarvitseville yrityksille parhaaseen tutkimustietoon perustuen, Karhunen linjaa.
Osalle yritystuista on yhteiskunnallinen kriteeri: palkkatuella katkaistaan pitkäaikaistyöttömyyttä, uusiutuvan energian tuotantotuella torjutaan ilmastonmuutosta ja alueellisilla yritystuilla pyritään tukemaan maakuntien elinvoimaa.
– Puhtaan taloudellisesti nämä tuet toimivat usein huonosti, mutta vahva yhteiskunnallinen arvopohja voi oikeuttaa ne, kommentoi Sund.
Yhteiskunnallisen hyvänkin hakemisessa suora tuki toimii Sundin mukaan tehokkaammin kuin veroedut.
Energiaveropalautukset suuryhtiöille
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin erään yritystukimuodon, teollisuuden energiaveropalautusten, vaikutuksia. Erityisesti energiaintensiivistä teollisuutta koskevien palautusten saamista helpotettiin vuonna 2012 sen jälkeen, kun yleistä energiaverotusta oli edellisenä vuonna kiristetty. Palautusten vuosittainen arvo on nyt reilut 200 miljoonaa euroa.
Yleistä energiaverojen nousua oli jo ennen palautusjärjestelmän muutosta kompensoitu yrityksille poistamalla Kela-maksujen työnantajaosuus, minkä takia energiaveropalautusjärjestelmän laajennus vuonna 2012 laski järjestelmässä mukana olevien yritysten kustannuksia.
– Keskimäärin palautuksilla ei ollut vaikutusta yritysten työllisyysasteeseen, vientiin, liikevaihtoon, kannattavuuteen tai tuottavuuteen aiempaan verrattuna, toteaa yksi tutkimuksen tekijöistä, erikoistutkija Saara Tamminen Kansan Uutisille.
Tutkimuksen mukaan 95 prosenttia tuesta kohdistui kansainvälisille suuryrityksille, jotka pärjäsivät jo ennestään hyvin. Nämä olivat pääasiassa paperiteollisuuden, kemikaali- ja muoviteollisuuden sekä metalli- ja mineraaliteollisuuden yrityksiä.
Nimenomaan energiaintensiiviselle teollisuudelle suunnattu tuki on ristiriidassa myös Suomen ilmastotavoitteiden kanssa, tutkimuksessa todetaan. Lisäksi se suosii suuria yrityksiä ja siten häiritsee kilpailua.
– Käytännössä järjestelmä ei mahdollista kaikkein pienimmille energiaintensiivisille yrityksille palautusta lainkaan, Tamminen sanoo.
Yritystueksi lasketaan myös teollisuuden alennettu sähköverokanta, joka muodostaa lähes 600 miljoonan euron verotuen. Sen vaikutuksista ei ole vastaavaa tutkimustietoa, mutta työ- ja elinkeinoministeriön yritystukiselvityksessä todetaan, että se ”ei edistä yritysten uudistumista”.
Lobbaus jarruttaa muutoksia
Ralf Sund arvioi, että noin puolet yritystuista ei enää puolusta paikkaansa. Sund ja muutkaan tutkijat eivät kuitenkaan kannata tukien leikkaamista kertarysäyksellä, vaan yritysten on pystyttävä varautumaan muutoksiin ennalta.
– Jos budjettiriihessä olisi poliittista rohkeutta, yritystuista voisi saada heti noin 500 miljoonaa euroa, lähinnä verotukien puolelta. Toinen puoli miljardia saataisiin parin vuoden aikana. Ympäristönäkökulmasta haitalliset energiapuolen tuet olisivat teurastuslistalla ensimmäisinä, Sund esittää.
Hän kuitenkin epäilee, että tällaista ei tule tapahtumaan.
– Tukia saavien yritysten lobbaus on todella vahvaa. Poliittinen päätöksentekijä on polvillaan niiden edessä. Parhaimmillaan hallitus päättää perustaa työryhmän.
Yritystuista säästyviä varoja ei tulisi Sundin mukaan käyttää velanmaksuun, vaan koulutukseen, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja tutkimukseen. Hannu Karhunen on samoilla linjoilla.
– Pitkällä aikavälillä paras tulos saadaan todennäköisesti, kun niukat resurssit kohdennetaan toimintaympäristön parantamiseen eikä enää suosita yksittäisiä yrityksiä tai toimialoja. Pitää panostaa osaamiseen ja yliopistojen innovaatiotoimintaan.
uutiskirje 
