Legendaarisesta puoluesihteeri Arvo Korsimosta Nuorisosäätiöön. Liikemieskaverien yrittäjästä politiikan huipulle avittamaan Juha Sipilään. Maalaisliitosta keskustapuolueen kautta Suomen keskustaksi muuttunut agraaritaustainen puolue on politiikan kummajainen, joka pulpahtaa aina pinnalle kovistakin takaiskuista.
Yksi sellainen oli 2000-luvun alun vaalirahaskandaali. Liikemiehet, joita vielä takavuosina olisi luonnehdittu värikkäiksi, kanavoivat vaalirahaa erityisesti kokoomuksen ja keskustan poliitikoille tavoitteenaan ostaa rahalla porvarihallitus vuoden 2007 vaalien jälkeen.
Erityisesti keskustalaiset ryvettyivät skandaalissa, joka alkoi purkautua julkisuuteen vuonna 2008. Seuraavissa eduskuntavaaleissa 2011 keskustan kannatus romahti yli 7 prosenttiyksikköä ja 16 eduskuntapaikkaa. Neljä vuotta myöhemmin keskusta nousi Juha Sipilän johdolla jälleen maan suurimmaksi puolueeksi ja Sipilä pääministeriksi.
Vaalirahakohu oli vain pisara kaikessa siinä meressä, jossa keskustan valta-asemia on vuosikymmenien aikana varmisteltu sekoittamalla julkisia ja liike-elämän rahoja puolueen menestykseksi. Torstaina julki tullut tutkivien toimittajien Jyri Hännisen ja Jarno Liskin kirja Keskustan valtakunta kertoo, miten rahalla ja korruptiolla on ostettu valtaa.
Rahasampona Nuorisosäätiö
Tarinan ytimessä on Maaseudun Nuorten Liiton, nykyisten keskustanuorten vuonna 1961 hyvässä tarkoituksessa perustama Nuorisosäätiö – puolueen rahasampo, jonka sotkuja selvitellään yhä oikeudessa.
Julkisella tuella vaurastunutta ja keskustalaisia poliitikkoja tukenutta säätiötä johtivat keskustan entinen hallintopäällikkö Aki Haaro ja keskustanuorten entinen puheenjohtaja Perttu Nousiainen.
Nuorisosäätiö-osuuden kirjaan kirjoittaneen Jyri Hännisen mukaan Nuorisosäätiö omistaa yli 3 000 asuntoa eri puolilla Suomea. Pelkästään 2000-luvulla se on saanut vaurautensa perustaksi Raha-automaattiyhdistyksen kautta veronmaksajien ilmaista rahaa yli 35 miljoonaa euroa.
Kirjan mukaan Nuorisosäätiö junaili vielä vaalirahakohun jälkeen 2014–2016 tonttikauppoja, joissa nähtiin poikkeuksellisia hinnannousuja. Monimutkaisessa vyyhdissä rakennusliikkeiden rahoja kulkeutui Nuorisosäätiön johtajille ja keskustalaisille poliitikoille. Nuorisosäätiön tukea nautti muun muassa keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen, joka oli myöntämässä säätiölle Raha-automaattiyhdistyksen tukea samaan aikaan, kun oli säätiön hallituksen jäsen.
”Jos haluaa välttää vankilan…”
Säätiön hallituksessa on istunut myös kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, liuta keskustan entisiä puoluesihteereitä sekä pääministeri Sipilän nykyinen valtiosihteeri Paula Lehtomäki.
”Vanha keskustalainen totuus on, että jos haluaa välttää vankilan, kannattaa raha kierrättää yrityksen sijaan säätiön tai yhdistyksen kautta”, kirjassa todetaan.
Sipilä sijoitti omia rahojaan kahdessa erässä yhteensä 40 000 markkaa Lauri Kuokkasen perustamaan Solitraan, joka räjähti kasvuun 1990-luvun kännykkäbuumissa.
Rakennusliikkeen ja puolueen intressien yhteensovittamisella on keskustassa pitkät perinteet jo ennen Nuorisosäätiön skandaalia. TA-yhtymä omistaa 15 000 asuntoa sekä erilaisia asumiseen ja rakentamiseen liittyviä yrityksiä. Yhtymän juuret ovat keskustan entisen talouspäällikön Reijo Vähätiiton 1970-luvun alussa perustamassa Tarveasunnot Oy:ssä. Sen omistaja oli ”kaikkien aikojen säätiöksi” kutsuttu keskustalainen Maaseudun yhteisvaliokunnan säätiö, jota perustamassa oli muun muassa Arvo Korsimo.
Nuorisosäätiö on kuitenkin keskustan valtapiirin vaurain ja korskein luomus, Keskustan valtakunta -kirjassa luonnehditaan. Sillä on myös kytkentöjä veroparatiiseihin, joita Sipilä oppositiojohtajana paheksui, mutta joille Sipilän hallitus ei ole tehnyt mitään.
Valtionyhtiö avusti
yrittäjä-Sipilää
Mitä Sipilään itseensä tulee, hän nousi eduskuntaan 2011 liike-elämässä menestyneenä yrittäjänä ja maanläheisenä häkäpönttömiehenä, joka oli onnistunut myymään yrityksensä Solitran oikeaan aikaan.
Keskustan valtakunnassa Sipilän rikastumisesta ja nopeasta noususta politiikan huipulle saa monipuolisemman kuvan. Sipilä sijoitti omia rahojaan kahdessa erässä yhteensä 40 000 markkaa Lauri Kuokkasen perustamaan Solitraan, joka räjähti kasvuun 1990-luvun kännykkäbuumissa.
Kuokkanen myi enemmistöosuutensa yhtiöstä valtionyhtiö Rautaruukille, joka lainasi Sipilälle rahat Solitran ostamiseen. Sipilä myi pian sen jälkeen Solitran Yhdysvaltoihin 200 miljoonalla markalla.
Solitra-järjestelyjen aikaan omistajan valtaa Rautaruukissa käytti keskustalainen kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen ja hallintoneuvostoa johti Paavo Väyrynen.
Myöhemmälläkin liikemiesurallaan Sipilä pääsi moneen kertaan osille julkisista varoista. Siksikin oli hyviä syitä pitää erikoisena, että hän otti itselleen valtion omistajaohjaussalkun vuonna 2015.
Hämärää vaalirahaa kulkeutui villeinä vuosina CIA:lta porvareille ja demareille, Neuvostoliitosta kommunisteille. Keskustassa peli ei siistiytynyt vaalirahaskandaalin jälkeenkään. Vilunki on niin syvällä puolueen sielussa ja kulttuurissa, että liekö se koskaan kokonaan siivottavissa?
Jyri Hänninen & Jarno Liski: Keskustan valtakunta – Kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta. Into Kustannus 2019.
198 sivua.
uutiskirje 