Helsingin seurakuntien asenteissa muutos: Julkivasemmistolainen kelpasi kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Hanna Mithiku, 36, taisi olla uudistusmielinen jo päiväkoti-ikäisenä. Hänet vapautettiin nelivuotiaana seurakunnan tilaisuuksista.

– Valopääpappi kertoi helvetin lieskoista. Meni maku siihen hommaan, ja vanhemmat ilmoittivat päiväkotiin, että meidän lapset eivät sitten enää tule kirkkoon, Mithiku kertoo.

Seuraavan kerran hän oli kosketuksissa evankelisluterilaisen kirkon kanssa rippikoulussa.

Nyt julkivasemmistolainen, Haagan seurakunnan uudistusmielistä Tulkaa kaikki -listaa edustava Mithiku on kuitenkin Helsingin kirkkovaltuuston tuore puheenjohtaja. Kirkkovaltuuston jäsen hän on ollut kahdeksan vuotta.

– Ihmiset tietävät ja tuntevat minut, hän arvioi puheenjohtajaksi valinnan taustaa.

– Ei minua valittu tehtävään julkivasemmistolaisuuden vuoksi mutta sitä ei myöskään katsottu liian suureksi esteeksi.

Kumpikin puhuu yhteisöstä

Helsingin kirkkovaltuustoa pidetään edistyksellisenä. Siinä mielessä Mithikun valinta sen johtoon oli looginen.

– Ehkä valintani on osoitus siitä, että kirkossa mennään eteenpäin. Pystytään valitsemaan puheenjohtajaksi nuori, ei valkoinen nainen, joka kuuluu seksuaalivähemmistöön. Se ei olisi ollut mahdollista varmaankaan edes vielä neljä vuotta sitten. Valtasuhteet ovat muuttuneet.

Mithiku arvioi usein vastaan tulevan käsityksen siitä, että vasemmistoliittolaiset eivät kuulu kirkkoon, olevan paljolti mielikuva.

– Todellisuus on eri asia, hän sanoo.

– Se ei käsitykseni mukaan poikkea paljon siitä, kuinka paljon kansasta ylipäätään kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon varsinkaan nykyisin, kun kirkkoon kuuluminen on kaikkiaan vähentynyt.

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 69,7 prosenttia suomalaisista vuonna 2018. Luku on laskenut jatkuvasti. Vasemmistoliittolaisten kirkon jäsenten määrästä ei ole tarkkaa tietoa.

Kirkon tutkimuskeskuksen muutama vuosi sitten teettämän tutkimuksen mukaan vasemmistoliiton kannattajista 45,1 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Vasemmistoliitossa suhde uskontoon on pitkälti määritelty yksityisasiaksi.

– Kirkon ja vasemmiston perusarvoissa on paljon samaa, vaikka niitä käsitellään eri lailla. Kumpikin puhuu yhteisöstä, yhteenkuuluvuudesta ja lähimmäisistä, Mithiku sanoo.

Mithikun mielestä kirkon jäsenmäärän jatkuva putoaminen kertoo siitä, että kirkko ja seurakunnat eivät ole merkityksellisiä ihmisille.

– Se on sääli, sillä seurakunnissa tehdään paljon hyvää, esimerkiksi diakonia- ja lapsityötä, ja kohdataan paljon ihmisiä.

Kirkko kompuroi

Mithiku saattaisi yhtä hyvin olla muslimi kuin kristitty.

– Ehkä olisin muslimi, jos olisin syntynyt muslimikulttuuriin. Mutta kun olen kasvanut läpeensä kristillisessä kulttuuritaustassa, kristinuskon kertomukset ovat ymmärrettäviä itselleni, hän toteaa.

– Kaikki uskonnot sanoittavat samankaltaisia asioita, ja ihmiset sitten soveltavat niitä.

”Valopääpappi kertoi helvetin lieskoista.”

Mithiku kuuluu kirkkoon, koska kirkko on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja.

– Toki myös siksi, että uskon siihen kertomukseen, joka on taustalla ja muodostaa pitkälti meidän arvopohjamme, hän sanoo.

– Kirkko voisi olla ja välillä onkin tärkeä yhteiskunnallinen keskustelija. Se voi tuoda keskusteluun toisenlaista näkökulmaa, koska se voi puhua taloudellisen hyödyn ja rahan sijaan ihmisistä, yksilöiden hyvinvoinnista ja elämästä. Pahimmillaan se on instituutio, joka on huolestunut omasta vallastaan, asemastaan ja rahasta.

– Jos eroaisin kirkosta, se johtuisi siitä, että kirkko ei toteuta omaa sanomaansa. Onhan kirkko yhteiskunnallinen instituutio, jossa painitaan vaikkapa sen kanssa, että valta keskittyy helposti niille, joilla muutenkin on valtaa.

Hänestä kirkon pitäisi profiloitua yhteisönä. Siksi hän aikanaan lähti vaikuttamaan seurakuntiin.

– Kirkon pitäisi olla yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon asialla. Toki se monesti onkin, mutta silti se myös jatkuvasti kompuroi alkeellisissa kysymyksissä kuten siinä, keitä vihitään.