Ruotsin vanhimpaan elossa olevaan aatelissukuun kuuluva Niklas Natt och Dag teki vuosi sitten vaikuttavan avauksen vuoden 1793 Tukholmaan sijoittuvalla romaanilla 1793. Se tuntui täydelliseltä teokselta, mutta ei kai sitten ollutkaan, koska jatko-osa 1794 on vielä parempi. Mihin Natt och Dag yltääkään trilogian päättävässä 1795:ssä ensi vuonna.
1794 on osin itsenäinen teos, mutta se jatkaa niin paljon edellisen osan tarinaa, että kirjat on syytä lukea oikeassa järjestyksessä.
Uutuutta voi kutsua muodikkaasti hybridiksi. Se on yhtä aikaa suuri historiallinen romaani, kauhistuttava jännityskertomus ja vähän tietokirjakin. Ainakaan minä en tiennyt, että Ruotsin valtakunta on rikastunut orjakaupallakin.
1794 käynnistyy hyvin nuorten Erik Tre Rosorin ja Linnea Charlottan kiihkeästä rakkaustarinasta. Erik on aatelispoika, Linnea hänen sukunsa vuokraviljelijän omapäinen tytär. Nuorten naimahankkeiden estämiseksi Erik lähetetään Ruotsin omistamalle Barthélemyn saarelle Karibialle. Saari oli Ruotsin siirtomaa 1785–1878, jolloin se palasi Ranskan omistukseen. Muistona ruotsalaisvallasta sen pääkaupunki on edelleen Gustavia.
Barthélemyn elinkeino oli orjakauppa. Ruotsi vaurastui jo 1700-luvulla puolueettomuuspolitiikallaan. Kun Englanti ja Hollanti olivat julistaneet sodan Ranskalle, oli Ruotsin Barthélemy ainoa puolueeton satama Länsi-Intiassa ja siten ainoa paikka, mihin Afrikasta tulleet orjalaivat saattoivat ankkuroitua.
Jo lyhyt jakso Barthélemyssä on kaikessa kauheudessaan mestarillista kerrontaa.
Aina vain paranee, kun palataan Tukholmaan. On vältettävä juonipaljastuksia, mutta siellä edellisestä romaanista tuttu Ruotsinsalmen taistelussa vammautunut raakki Cardell ottaa vastaan tehtävän selvittää nuoren naisen kuolema tämän hääyönä. Naisen sanotaan kuolleen susien raatelemana, mutta siihen leskiäiti ei usko. Cardell ottaa kumppanikseen 1793:ssa esiintyneen ja keuhkotautiin kuolleen Cecil Wingen pikkuveljen Emil Wingen.
Toisaalla helvetin esikartanoa muistuttavasta kehruuhuoneesta karanneen Anna Stina Knappin synnytys lähestyy ja koti menee alta.
Natt och Dag kuvaa runsaan 200 vuoden takaista Tukholmaa helvetillisenä paikkana. Väkivaltaa, mielivaltaa, verta, visvaa, juoppoja, pedofiilejä, ryöstöjä, murhia. Kirjan alaotsikko Elävien hauta tarkoittaa hullujenhuonetta niille, jotka eivät kestä äärimmäisiä oloja. Niitä saavat ankarimmin kokea lapset ja naiset.
Herää kysymys, miten siellä on voinut elämässä hengissä selvitä edes aikuiseksi ja miten tästä kaikesta on kuitenkin kehittynyt maailman johtava demokratia ja hyvinvointivaltioiden esikuva.
1794 on yksinkertaisesti mestariteos, jokaisella osa-alueellaan. Historiallisena romaanina se avaa silmiä ja puistattaa. Rikosromaanina se on nerokas ja rankka. Loppu on hirveä, mutta paljon jää vielä auki. Tulevaa päätösosaa 1795 jää odottamaan nälkäisenä.
Niklas Natt och Dag: 1794 – Elävien haudasta. Suomentanut Kari Koski. 458 sivua, Johnny Kniga.
lehti 