Dosentit Hanna Wass Helsingin yliopistosta ja Timo M. Kauppinen THL:stä julkaisevat Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportissa tuoreita tuloksia tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin tulotason vaikutuksia eri puolueiden kannatukseen ja äänestysaktiivisuuteen.
Äänestysaktiivisuuden suhteen tulos on suoraviivainen: mitä pienemmät tulot, sitä harvempi äänestää. Taloudellinen hyvinvointi ja poliittinen toimintakyky nivoutuvat tiiviisti yhteen muodostaen itseään vahvistavan rakenteellisen sidoksen, he kirjoittavat.
2011–2019 eduskuntavaaleista tehdyt tutkimukset kertovat, että vasemmistoliitto on vankimmin kiinni pienituloisten – tai ainakin pienituloisten alueiden – äänissä. Kauimpana pienituloisista on kokoomus, mutta myöskään SDP ei nauti heidän kannatustaan.
Wass sanoi teoksen julkistamistilaisuudessa, että enää ei pidä paikkansa, että perussuomalaiset on työväen puolue, jollaiseksi Timo Soini sitä lanseerasi.
Perussuomalaisten kannatuksen nousu on yhteydessä omien tulojen laskuun.
Wass ja Kauppinen kirjoittavat, että kansainvälisissä tutkimuksissa tehty havainto statusahdistuksen eli oman taloudellisen aseman heikentymistä koskevan pelon ja oikeistopopulismin kannatuksen välisestä yhteydestä saattaisi päteä myös Suomessa.
Vuoden 2019 vaalien perusteella pienituloisimmat äänestävät vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia.
Puolueen vaihtoehdon vastattava äänestäjien odotuksia
”Pienituloisilta on saatavilla vaaleissa paljon ääniä, ja eriarvoistumiskehityksen hillitsemisessä on keskeistä, että ne puolueet, joille pienituloisten äänet mahdollisesti päätyvät, ovat aidosti sitoutuneet heidän asemaansa parantavaan politiikkaan”, Wass ja Kauppinen kirjoittavat viitaten siihen, että ”perussuomalaisten vaihtoehtobudjettien ja ohjelmien konkreettisista toimenpide-esityksistä piirtyy kuva puolueesta, joka on valmis etenkin vähävaraisiin kohdistuviin menoleikkauksiin ja veronalennuksiin”.
Heidän mukaansa ”yhteiskuntarauhan säilymisen ja kansalaisten politiikkaa kohtaan tunteman hyväksynnän kannalta on kuitenkin olennaista, että äänestäjien odotukset ja puolueiden tarjoamat vaihtoehdot vastaavat toisiaan”.
Entä miksi juuri ne yhteiskuntaryhmät, jotka hyötyisivät eniten nykytilan aktiivisesta muuttumisesta, kuten työttömät tai pienituloiset, äänestävät vähiten?
Wassin ja Kauppisen mukaan kyse on pitkälti siitä, että ”taloudellinen hyvinvointi ja poliittinen toimintakyky nivoutuvat yhteen eikä niiden itseään vahvistava, syvästi rakenteellinen sidos ratkea sillä, että äänestämättä jättäminen nähdään pienituloisten tai muuten heikommassa asemassa olevien kansalaisten omana, motivaation puutteesta johtuvana valintana”.
lehti 