Lyhyet jalat tepsuttavat innokkaasti ovelle vastaan. Normaalioloissa keskuksen ulko-oven avaus tarkoittaa Oulun kriisikeskuksessa työskentelevälle kriisikoira MaiMaille uutta ihmiskontaktia, mutta nyt työtä tehdään etäyhteyksin. Vastaanotto on lämmin ja iloinen, joskin myös innostuneen riehakas.
– Älä hypi, komentaa kriisikeskuksen työntekijä ja vapaaehtoiskoordinaattori Maija Kylmäniemi koiraansa.
Eläin tottelee välittömästi.
MaiMai on työskennellyt omistajansa kanssa kriisikeskuksessa viimeiset kaksi vuotta. Kylmäniemelle koira tuli kodinvaihtajana.
– Minulla oli pitkään haaveena, että haluan koiran, jota voin hyödyntää työssäni. Kuin sattumankaupalla ystäväni kertoi etsivänsä MaiMaille uutta kotia. Ilmoitin siltä seisomalta, että voin ottaa koiran.
– Tiesin MaiMain olevan erittäin ihmisläheinen ja tottelevainen. Päätöstä ei tarvinnut kauaa pohtia, lisää Kylmäniemi.
Oulun kriisikeskus on Oulun seudun Mielenterveys ry:n alaisuudessa toimiva tila, johon voi tulla matalalla kynnyksellä keskustelemaan elämän äkillisistä muutoksista.
– Meille voi tulla keskustelemaan luottamuksellisesti oli tilanne mikä hyvänsä. Asiakkaalla voi olla taustalla kokemus onnettomuudesta, läheisen kuolemasta tai erosta. Äkillinen elämänmuutos voi viedä toimintakyvyn. Näissä tilanteissa eläimen läsnäolo voi rauhoittaa ja laukaista jännittyneisyyttä.
Eläin voi tuoda esiin piilotetun ilon
Koiran ruumiinlämpö on asteesta kahteen korkeampi kuin ihmisellä. Tämän takia koskettaminen tuntuu lämpöiseltä. Eläimen silittäminen laskee ihmisen stressitasoa ja hengitystiheyttä.
– Sitä on tutkittu, että koiran silittämisellä on mielihyvää tuottava vaikutus. Työskennellessäni MaiMain kanssa huomaan, että koira on eräänlainen jäänmurtaja vaikeissa tilanteissa. Monilla on joko omia koiria tai muita eläinystäviä. Se helpottaa keskustelun aloittamista.
MaiMai nousee käskystä omalle nojatuolilleen tarkkailemaan tilannetta. Hetken päästä koira rauhoittuu, ja kietoutuu kerälle.
– On aina asiakkaasta kiinni, miten he haluavat eläimen tilassa olevan. Toisaalta joskus ihmiset eivät halua syystä tai toisesta eläintä mukaan. Tätä tietenkin kunnioitamme. Usealle riittää, että koira on mukana huoneessa. Toiset taas haluavat MaiMain syliin.
Kyvyttömyys mielihyvään ja nautintoon on tavallista kriisitilanteessa. Parhaimmassa tapauksessa koira voi paljastaa sisällä piileskelevän ilon pelkällä läsnäolollaan.
– MaiMai on poikkeuksellisen ilmeikäs koira. Tämän takia se kerää usein hymyä osakseen. Kriisiin liittyy usein huolta tulevaisuudesta ja toivottomuutta. Jos eläin saa ihmisen hymyilemään tai nauramaan keskellä kriisiä, niin voi kokemus antaa toivoa tulevasta. Tuntuu, kuin ilo olisi kriisin keskellä hetkellisesti piilossa, ja tähän voi koira olla apuna.
Koiran luonne tärkeämpää kuin rodun historia
Veikeä koira aloittaa vimmatun nuolemisen heti syliin päästyään. Se osoittaa välittömän läheisyyden tarpeen ihmistä kohtaan.
– Entinen omistaja oli harrastanut MaiMain kanssa agilitya, mutta se tuotti ajoittain ongelmia. Kentän laidalla olleet ihmiset kiinnostivat enemmän kuin itse rata. Välillä MaiMain ihmisläheisyys voi mennä yli, eikä se välttämättä hahmota omia rajojaan. Siksi on tärkeää, että se ei tee liikaa töitä.
– Tämän takia teemme päivässä muutaman asiakastapaamisen, mutta emme yhtään enempää, huomauttaa Kylmäniemi.
MaiMain lempeä ja välitön luonne saa ihmettelemään epäluuloista asennetta staffi-koiria kohtaan. Kylmäniemi tunnistaa ilmiön, ja tietää rodun kaukaisen taistelukoirahistorian, mutta asenteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Kuitenkin keskustelua ja tietoisuutta tulisi Kylmäniemen mielestä lisätä, jotta luutuneet asenteet rotuja kohtaan hälvenisivät.
Staffit ovat nykyisin seura- ja harrastuskoiria.
– Olisi tärkeää, että puhuttaisiin enemmän koirien luonteesta kuin rodusta tai sen juurista. Tiedän myös toisenkin staffin, joka tekee samankaltaista työtä. Paljon vaikuttaa se, kuinka omistaja käyttäytyy. Staffille luonteenomaisinta käytöstä on lempeys ja ihmisystävällisyys. MaiMai on siitä mielestäni loistava esimerkki.
lehti 