Anna-Liisa Hyvönen syntyi Helsingissä 29.7.1926. Kuollessaan hän oli 95 vuoden ikäinen.
Anna-Liisa Hyvönen valittiin apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 1980. Helsingissä hän oli ensimmäinen nainen tehtävässä, vastuualueenaan sairaalatoimi. Eläkkeelle jäännin jälkeen hän jatkoi mielenterveystyön tukemista kahden säätiön kautta, joita oli ollut perustamassa virkavuosinaan.
Kansanedustajavuosinaan 1972–1980 Hyvönen panosti muun muassa koulutuksen tasa-arvoon ja sosiaalisiin oikeuksiin. Merkittävä rooli oli myös Kansainvälisen parlamenttien välisen liiton IPU:n delegaatioiden matkoihin osallistuminen.
Anna-Liisa Hyvöstä arvostettiin yli puoluerajojen eduskunnassa, ja hän toimi rakentavassa yhteistyössä myös Helsingin päättävissä elimissä.
Hyvönen oli vasemmistolainen, joka kuului Suomen kommunistisen puolueen uudistajiin sen jälkeen kun Stalinin henkilökultti hajosi ja Unkarin kansannousu avasi silmiä vuonna 1956. Hän oli myös mukana siinä joukossa, joka peruutti SKP:n 50-vuotisjuhlat vuonna 1968 Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen. Tämän viestin vastaanottivat Neuvostoliiton delegaation jäsenet Helsingin rautatieasemalla.
Anna-Liisa Hyvönen toimi SKP:n kulttuurisihteerinä 1960-luvulla ja oli läheisesti tekemisissä ajan kulttuuri -ja mediavaikuttajien kanssa. Hän oli tukemassa ja takaamassa lainoja. Runoilija Pentti Saarikosken sekä tämän perheen kanssa hänellä oli monivuotinen ystävyyssuhde.
Hyvönen teki todellisen luokkaretken suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän kasvoi vasemmistolaisessa työläisperheessä, jonka vanhemmat olivat poliittisista syistä turvasäilössä sodan aikana. Alaikäisenä hän hoiti kolmea pikkuveljeään aina siihen saakka kunnes he joutuivat joksikin aikaa sotalapsiksi Ruotsiin. Sota-aikana hän myös auttoi poliittista syistä piileskeleviä ihmisiä viemällä ruokaa ja vaatteita heille.
Hän kävi kuitenkin keskikoulun porvariston opinahjossa Helsingin Tyttönorssissa ja opiskeli ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Helsingin yliopistossa kieliä. Näistä oli hyötyä, kun hän teki työtä kansainvälisessä vasemmistoliikkeessä sotien jälkeen, ensin illegaalina Pariisissa ja karkotuksen jälkeen Budapestissa. Vuoden 1962 Maailman nuorison ja ylioppilaiden rauhanfestivaaleilla hän toimi tapahtuman sihteeristössä.
SKDL:n kansanedustaja Hertta Kuusinen testamenttasi äänensä Anna-Liisa Hyvöselle luovuttuaan kansanedustajan töistä.
Eläkevuosinaan Hyvönen osallistui ahkerasti yhteiskunnallisiin keskustelutilaisuuksiin. Hän oli myös kysytty esitelmöitsijä. Muun muassa Suojelupoliisi oli kovin kiinnostunut hänen näkemyksistään niistä vuosista, jolloin laitavasemmistolaisten tarkkailu oli rutiinia.
Hänen elämäntehtiään olivat heikompien tukeminen ja naisasia. Perheen ja ystävien piirissä Anna-Liisa ”Lili” oli matriarkka, joka järjesti aina tarvittaessa niin aikuisten kuin lastenkin asiat. Lapsenlapsilleen Lili-mummi tarjosi vuosia unohtumattomia lomia Mäntyharjun kesämökillä.
kirjoittaja on Anna-Liisa Hyvösen miniä.
lehti 