Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien maratonistunnot aluevaalikeskusteluissa kestävät lähes koko viikon. Tänäiltana on vuorossa Helsingin Sanomat, huomenna Yle.
Tiistaina MTV3:n vaalikeskustelussa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kiisti, että lähipalveluiden parantuminen sote-uudistuksessa olisi liikaa luvattu vaikka rahasta on pulaa.
– Palveluverkko säilyy vähintään yhtä kattavana kuin nyt, koska tässä uudistuksessa ei häviä mitään rahaa. Lähtöolettamus on, että myös jatkossa käytetään saman verran rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon tuottamiseen kuin nykyisin.
Nykyisen palveluverkon säilyttäminen vähintään yhtä kattavana on mahdollista, mutta Anderssonin mukaan sen ei pitäisi riittää tavoitteena.
– Me haluamme vahvistaa perustason palveluita. Kun siirrytään suurempiin organisaatioihin, sen pitää mahdollistaa, että erikoislääkäri voi tulla maakunnan eri terveysasemiin pitämään vastaanottoa tiettyinä päivinä. Se mahdollistaa, että sosiaalityöntekijät pystyvät tekemään eri tavalla ammatillista yhteistyötä siinä isossa organisaatiossa.
– Kyllä minä näen, että tämä on mahdollisuus parantaa ja vahvistaa lähipalveluita myös kasvukeskusten ulkopuolella.
Pienemmissä kunnissa ongelma on Anderssonin mukaan yleensä se, että niihin ei saada lääkäriä. Seinät ovat olemassa, mutta lääkärin rekrytointi ei onnistu.
– Tässäkin toivon, että kun me siirrymme koko hyvinvointialueen kokoiseen organisaatioon, se tuottaa mahdollisuuksia tehdä lääkärin työstä houkuttelevampaa. Se toimintamalleja, joita varsinkaan pienillä paikkakunnilla ei ole pystytty tällä hetkellä tarjoamaan. Sitten on oltu kiinni hyvin kalliissa keikkalääkärijärjestelmissä.
Julkinen puoli ei houkuttele lääkäreitä
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT julkisti eilen arvionsa , jonka mukaan hallituksen valmistelema esitys perusterveydenhuollon hoitotakuun kiristämisestä nykyisestä 90 päivästä seitsemään päivään ei ole nykymuodossaan realistinen. Ammattihenkilöstö ei riitä sen toteuttamiseksi.
Li Anderssonin mukaan suurin ongelma on lääkärivaje julkisella puolella. Lääkäreitä on, mutta työskentely julkisella puolella ja erityisesti perusterveydenhuollossa ei ole riittävän houkuttelevaa.
– Ainoa tapa lyhentää kestävästi jonoja julkiseen perusterveydenhuoltoon on keskittää rajalliset resurssit siihen, että terveyskeskustyöstä tehdään houkuttelevampaa lääkäreille. Huolehditaan myös siitä, että siellä on riittävästi muita sote-alan ammattilaisia, ja niiden palkkaus ja työolot ovat kunnossa.
Palveluseteli johtaa pompotteluun
Kokoomuksen ratkaisu ongelmaan on palveluseteli, jolla palveluita ostetaan yksityiseltä puolelta. Palveluseteli on otettava velvoittavana käyttöön jokaisella hyvinvointialueella, kokoomuksen Petteri Orpo sanoi MTV3:n keskustelussa.
Li Anderssonin mukaan palveluseteli sopii harvinaisen huonosti tähän asiaan, koska sen myötä hajautetaan rajalliset resurssit pois julkisesta terveydenhuollosta yksityisille toimijoille.
– Ja samaan aikaan lisätään ihmisten pompottelua, kun tavoitteena on ollut lisätä pysyvyyttä hoitosuhteisiin. Monet puhuvat omalääkärimallista. Sen toteuttaminen edellyttää kyllä pysyvyyttä terveyskeskustoimintaan.
Turha vai olennainen kysymys?
SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin piti aivan turhana väittelyä siitä, onko meillä julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluntuottajia. Niitä kaikkia on tulevaisuudessakin. Julkinen on se, joka järjestää, mutta myös yksityiset ja järjestöt tuottavat palveluita jatkossakin.
– Tämä ei ole mikään turha kysymys, tämä on erittäin olennainen kysymys, vasemmistoliiton Andersson vastasi.
– Kokoomuksen esitys olisi käytännössä rahastusautomaatti yksityisille terveysjäteille. Perusterveydenhuollon ongelmat johtuvat liian huonosta resursoinnista. Eihän niitä silloin ratkaista ohjaamalla ne resurssit jonnekin muualle.
– Kaiken lisäksi palveluseteliä voidaan käyttää vain siihen määrättyyn toimenpiteeseen, johon se on myönnetty. Jos ihminen tarvitsee muuta hoitoa, hänet pallotellaan takaisin julkiselle puolelle, minkä lisäksi palvelusetelin omavastuu ei kerrytä maksukattoa eikä sitä huomioida toimeentulotuessa. Se ei myöskään kohtele varsinkaan pienituloisia oikeudenmukaisesti.
– Tämä on iso kysymys ja juuri sellainen, josta aluevaltuutetut päättävät, Andersson korosti.
”Yksityinen saa maksun, hoito ei etene”
Keskiviikkona Andersson julkisti terveyskeskuslääkäriltä vaalikeskustelun jälkeen saamansa viestin tämän luvalla.
Lääkäri kirjoitti olevansa töissä terveyskeskuksessa, mutta piti työtä niin huonosti resursoituna, organisoituna ja rankkana, ettei tiedä jaksaako sitä jatkossa.
Yksityisestä puolesta lääkäri totesi, että siellä ei hallita monisairaiden hoitoa eikä oteta kokonaisuuteen kantaa.
”Aloitetaan vähän hoitoa yhteen asiaan, mutta koska yksityisellä haluavat aina lisätutkimuksia, jotka sitten jäävät julkisen perusterveydenhuollon hoidettavaksi, niin koko käynti oli siten ´hyödytön`. Yksityinen lääkäriasema saa potilaan käynnistä maksun, potilas pääsi takuun mukaisesti näkemään lääkärin, mutta hoito ei edennyt lainkaan vaan jatkot siirtyvät julkiseen perusterveydenhuoltoon.”
”Ainoa paikka missä palveluseteli saattaisi toimia on erikoissairaanhoidon puolella: esimerkiksi yksittäinen toimenpide.”
lehti 