Vuoden 2003 tammikuun loppumetreillä eduskuntavaaleihin oli 1,5 kuukautta aikaa. Se näkyi sosialidemokraattien hermoiluna erityisesti vasemmistoliiton suuntaan. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki haukkui vasemmistoliiton siitä, että se on varoittavan usein osoittautunut pettymykseksi sosialidemokraateille sekä hallituskumppanina että työväenliikkeelle läheisten tavoitteiden ajajana.
Esimerkkinä hän mainitsi yli 1,5 vuotta aiemmin neuvotellut rahoituspaketin, johon vasemmistoliitto ei lähtenyt mukaan.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän historiallinen kahtiajakautuminen oli Kalliomäen mukaan myös ollut pysyvä riesa hallitusyhteistyölle.
– Jopa hallituksen olemassaoloa koettelevissa tilanteissa ei ole aina ollut ennakkovarmuutta mikä linja vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä vie äänestyksessä voiton, tuleeko sieltä ennakoitavissa ollut lievä-ei vai sitä isompi tupla-ei hallituksen luottamukselle.
Kalliomäen mukaan vasemmiston todellinen voima myös tulevaisuudessa on täysin kiinni siitä, miten suuren kannatuksen SDP saa eduskuntavaaleissa. Vasemmistoliitosta ei apua löydy porvarihallituksen uhan edessä.
– Tuo uhka torjutaan vain sillä, että SDP saa äänestäjien luottamuksen ja nousee selvästi suurimmaksi puolueeksi eduskuntavaaleissa. Sen jälkeen kysymys voi kuulua: onko vasemmistoliitolla todellista kykyä hallituskumppanuuteen sosialidemokraattien kanssa?
”Kalliomäki ei pysy totuudessa”
Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes vastasi, että Kalliomäki ei pysy totuudessa väittäessään, että vasemmistoliitto irtosi keväällä 2001 tehdystä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimuksesta.
– Me olimme mukana tekemässä ja myös muutoin hyväksymässä yhteistä sopimusta, mutta halusimme siihen vaatimuksen työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotuksesta. Siihen eivät sosialidemokraatit ja kokoomus suostuneet.
– Nuo vasemmistoliiton vaatimat perusturvan tasokorotukset hyväksyttiin myöhemmin yksimielisesti budjettiriihessä, kuten muutkin eduskuntaryhmien sopimat esitykset, Siimes palautti mieleen.
Siimes muistutti, että puolue on asettanut vaaleissa peruspalvelujen kehittämisen veronalennusten edelle.
– Kuluneen vaalikauden aikana saatu kokemus SDP:n ja kokoomuksen veropoliittisesta kilpalaulannasta ja nuivasta suhtautumisesta perusturvaa kohtaan herättää kysymykseen siitä, onko SDP hylkäämässä pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin, Siimes ihmetteli.
”SDP hermoilee vaalien alla”
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Outi Ojala kuittasi Kalliomäen puheet ”vaalihermostuneisuudeksi”. Ojalan mielestä sosialidemokraattien riveistä tullut arvostelu oli outoa, koska pääosin yhteistyö puolueiden välillä on ollut hyvä.
Ojala muistutti, että ei ole ensimmäinen kerta, kun demareiden suunnasta käydään voimakkaasti vasemmistoliiton kimppuun.
Kalliomäen kanssa samansuuntaisia puheenvuoroja olivat käyttäneet myös demarikansanedustajat Liisa Jaakonsaari ja Klaus Hellberg.
– Asetelmalla pyritään houkuttelemaan meidän äänestäjiämme turvaamaan sosialidemokraattien suurimman puolueen asema, Ojala arveli.
SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma kiisti, että vasemmistoliittoa arvostelleet demaripuheenvuorot olisivat osa vaalitaktiikkaa.
– Yksittäisiä puheenvuoroja on, mutta kyllä meidän päälinjamme on, että pyritään mahdollisimman hyvään yhteistyöhön vasemmistovoimien kesken.
Kalliomäki kertoi myös vaalien jälkeen pohdittavan sitä, onko vasemmistoliitolla todellista kykyä hallituskumppanuuteen demareiden kanssa.
Onko tässä uhkailun makua?
– Ei pidä tehdä ylitulkintoja. Se herkästi johtaa siihen, että on tarve viskoa hiukan enemmän ja pysyvämmin kiviä. Kyllä yksi kriittinen puheenvuoro demaripuolelta pitää sekä vasemmistoliitossa että Kansan Uutisissa kestää, Heinäluoma heitti.
lehti 