Mielipidemittaukset ennustavat vihreiden kärsivän keskustan veroisen vaalitappion eduskuntavaaleissa. Viime vaalien 11,5 prosentista puolue on taantunut noin kolme prosenttiyksikköä. Aluegallupien perusteella se on menettämässä neljä paikkaa ja putoamassa vasemmistoliiton taakse kuudenneksi suurimmaksi puolueeksi.
Samaan aikaan perussuomalaisten kannatus on korkeampi kuin koskaan tässä vaiheessa ennen vaaleja. Eilisessä Helsingin Sanomien mittauksessa se oli 19,3 prosenttia, tasan sama kuin SDP:n kannatus. Vuonna 2019 HS:n viimeisessä vaaleja edeltävässä gallupissa se oli 15 prosenttia. Vaalitulos oli 2,5 prosenttiyksikköä suurempi.
Vihreät ja vasemmistoliitto ovat mahdollisimman kaukana perussuomalaisista. Silti vasemmistoliitolle ennustetaan vaalivoittoa, mutta vihreille suoranaista romahdusta.
Mistä tämä voisi johtua?
Vastausta voi hakea Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn tänään julkaisemasta arvo- ja asennetutkimuksesta. Se kertoo, mitkä asiat ovat kansan pulssilla ennakkoäänestyksen alkaessa tänään.
Jos jättää huomiotta tavanomaiset ristiriitaisuudet, jossa kansa haluaa yhtä aikaa velkaantumisen pysäyttämistä, parempia palveluita, köyhyyden poistamista ja vähemmän veroja, niin analyysistä löytyy oikeasti kiinnostavia pointteja.
Ei tullut ilmastovaaleja
Vihreitä painaa analyysin perusteella yksinkertainen tosiasia: nämä eivät ole ilmastovaalit. Ainoastaan 37 prosenttia suomalaisista vaatii, että tuleva hallitus painottaisi politiikassaan ilmastonmuutoksen torjumista edeltäjäänsä pontevammin, ja lähes yhtä moni (34 %) toivoo, että seuraava hallitus olisi ilmastopolitiikassa edeltäjäänsä vähemmän kunnianhimoinen.
Mielipidejakauma siirtynyt yli 20 prosenttiyksikköä ilmastopolitiikalle alhaisempaa painoarvoa toivovaan suuntaan vuoteen 2019 verrattuna, EVAn analyysissä kerrotaan.
Vasemmistoliitolla on laaja paletti
Vasemmistoliitto on kuitenkin yhtä painokkaasti ilmastopuolue kuin vihreät. Miksi vasemmistoliiton kannatus näyttää kasvavan ainakin hienoisesti, kun vihreät samaan aikaan kyykkää pahasti?
Ehkä pääsyy on se, että vasemmistoliitolla on paljon laajempi paletti. Nämä ovat painotetusti talousvaalit, ja vastakkain ovat pitkästä aikaa harvinaisen selvästi oikeistolainen ja vasemmistolainen maailmankuva siitä, miten taloutta sopeutetaan seuraavilla vaalikausilla.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ja koko puolue ovat jääneet tässä keskustelussa statisteiksi. Ohisalo sanoi Ylen suuressa vaalikeskustelussa maanantaina vihreidenkin kannattavan kuuden miljardin sopeutusohjelmaa kokoomuksen tavoin, mutta keinot ovat jääneet hämäriksi.
Kaikilta muilta osin vihreillä ei ole ollut mitään sanottavaa yli kaksi kuukautta käynnissä olleessa talous/leikkauskeskustelussa.
Vihreät on yhden asian puolue, ja se asia ei näissä vaaleissa vedä.
Vasemmistoliitto divarista liigaan
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sen sijaan on herkeämättä kokoomuksen leikkauslistojen kimpussa, mutta unohtamatta ilmasto- ja ympäristöasioitakaan.
Laaja-alainen viesti näkyy Anderssonin tämän aamun päivityksessäkin:
Hän kirjoitti vasemmistoliiton oleva oikea puoluevalinta kaikille, jotka ajattelevat, että pienituloisilta ja haavoittuvassa asemassa olevilta ihmisiltä ei saa leikata, koulutuksen kunnianpalautuksen jatkaminen on Suomen kohtalonkysymys, sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat pitää ratkaista panostamalla työntekijöiden työolosuhteiden ja palkkauksen parantamiseen, ja joiden mielestä Suomella on valtavasti voitettavaa edelläkävijyydessä ympäristö- ja ilmastopoliittisissa kysymyksissä.
Haastaessaan terrierimäisesti Petteri Orpoa kaikissa keskusteluissa Andersson on ikään kuin nostanut vasemmistoliiton divarista liigaan – noin kahdeksan prosentin puolueen käymään samaa keskustelua itseään kaksi kertaa suurempien kanssa.
Ohisalo taas istuu divarin vaihtopenkillä odottamassa, milloin peli alkaa.
Ilmassa on nuivuutta
Samasta EVAn tutkimuksesta löytyy ainakin osaselitys myös sille, miksi hyvänä kiripuolueena tunnettu perussuomalaiset voi nousta koko joukon suurimmaksi viikon kuluttua sunnuntaina.
Perussuomalaisten kannattajat ovat kaikkein vähiten ilmastopolitiikan kannalla, mutta se tuskin on ratkaisevaa, koska nämä eivät ole ilmastovaalit, eikä ilmastosta ole puhuttu yhdessäkään tentissä.
Oleellisin löytyy raportin väliotsikosta, jonka mukaan ilmassa on nuivuutta”.
”Kun suomalaisten hallitusohjelmatoiveiden polttopiste on tällä hetkellä talouden ja hyvinvoinnin perusasioissa, vähiten huomiota osakseen saavat muiden auttaminen sekä vähemmistöjen asema”, arvo- ja asennetutkimuksesta selviää.
Taloustutkimuksen toteuttamassa kyselyssä yli 2 000 vastaajaa kertoi hallitusohjelmatoiveistaan. Pohjimmaisia olivat kehitysyhteistyö ja kehitysmaiden auttaminen, jota vain 11 prosenttia painottaisi tulevan hallituksen ohjelmassa nykyistä enemmän. Yli puolet (52 %) vähentäisi kehitysavun painoarvoa seuraavalla hallituskaudella.
EVAn teettämien mittausten aikasarja kertoo, että kehitysapuasenteiden käännekohta ajoittuu finanssikriisin jälkeiseen aikaan. Vuoden 2011 jytkyvaaleista lähtien kehitysavun painotus on laskenut suomalaisten hallitusohjelmatoiveissa.
Ei siis ole mikään ihme, että Riikka Purra toistaa jokaisessa tentissä mantraansa kehitysavusta ja maahanmuutosta, koska se puree. Aivan viime aikoina Purra on kuitenkin alkanut korostaa, että perussuomalaiset hyväksyy koulutetut työperäiset maahanmuuttajat, jotka työllistyvät, maksavat veroja ja integroituvat Suomeen.
Näin asian näkevät kansalaisetkin EVAn kyselyssä. Suomalaisten suopeus työperäiselle maahanmuutolle on kasvanut, mutta pakolaisten maahanmuuttoa haluttaisiin hillitä.
lehti 