Hyvinvointialueiden taloudellisen ahdingon taustalla on useita syitä. Hyvinvointialueille ei annettu sote-uudistuksessa verotusoikeutta, vaan ne ovat käytännössä kokonaan valtion rahoituksen varassa. Niiden tämän vuoden rahoitus perustui alkujaan kuntien talousarvioihin, joissa sote-menoja oli alibudjetoitu. Vajetta paikattiin Sanna Marinin (sd.) hallituksen päätöksellä alkuvuodesta, mutta lisärahoitus ei riittänyt, kun samaan aikaan kustannustaso ja palkatkin nousivat merkittävästi.
Indeksi, jonka mukaan hyvinvointialueiden rahoitusta vuosittain lisätään, ei ota huomioon sote-alan palkkojen nousua, vaan ainoastaan yleisen ansiotason nousun. Kun sote-alan palkat nousevat yleistä palkkatasoa nopeammin – mikä on tarpeen jo työvoimapulankin vuoksi –, hyvinvointialueiden pitäisi rahoittaa yleisen linjan ylittävät palkankorotukset karsimalla muista menoista.
Merkittävänä tekijänä talousahdingon taustalla ovat myös lisääntyneiden yksityisten ostopalvelujen voimakkaasti nousseet kustannukset.
Tänä vuonna hyvinvointialueille on kertymässä alijäämää yhteensä 1,2 miljardia euroa. Marinin hallituksen säätämän rahoituslain mukaan alijäämä on katettava kolmessa vuodessa. Jos näin ei tapahdu, valtiovarainministeriö käynnistää arviointimenettelyn, joka voi johtaa esimerkiksi hyvinvointialueiden yhdistämisiin.
Niukkuutta on luvassa lisää: Petteri Orpon (kok.) oikeistohallituksen tavoitteena on hillitä sote-menojen kustannusten kasvua julkisen talouden perusuraan verrattuna 1,4 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä ja yhteensä 3 miljardilla eurolla vuoteen 2031 mennessä.
Kaikki hyvinvointialueet eivät suostu tanssimaan valtiovallan pillin mukaan. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ei aio toteuttaa hallituksen edellyttämiä jättileikkauksia.
– Ei meillä ole mitä lakkauttaa. Niukkaa ei voi supistaa, hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö totesi syyskuun lopulla Helsingin Sanomien mukaan.
uutiskirje 
