Elokuun alussa järjestettiin mielenosoituksia Helsingissä, Turussa ja Tampereella, joihin osallistui yhteensä huikeat 7 000 ihmistä. Ihmiset eivät lähteneet näin sankoin joukoin sateisena lauantaina vastustamaan rasismia, eurokriisiä, leikkauksia tai ydinvoimaa. Lutkamarsseilla osoitettiin mieltä jokaisen henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta sekä raiskausten uhrien syyllistämistä vastaan.
Marssit alkoivat vastareaktiona poliisilausunnolle, jonka mukaan naisten kannattaa olla pukeutumatta ”lutkamaisesti”, jos he haluavat välttää raiskatuksi tulemisen. Lutkamarsseja on järjestetty ympäri maailman ja niiden menestys on osoitus siitä, että sortavat sukupuolirakenteet ovat ongelma kaikkialla maailmassa.
Suomen lutkamarsseissa on silti jotain erityistä, sillä ne keräsivät niin suuren osallistujamäärän suhteessa muihin mielenosoituksiin. Lutkamarssien menestys on Suomessa vastareaktio tasa-arvokeskustelun maltillisuuteen sekä arvokonservatismin nousuun.
Perussuomalaisten vaalimenestys ja kristillisdemokraattien yhä konservatiivisempi linja on tarkoittanut poliittisen keskustelun takapakkia useilla kymmenillä vuosilla. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustetaan ja abortin saantia halutaan rajoittaa. Kumpikin puolue vaikuttaa tavoittelevan yhteiskuntaa, johon kuuluu vain heteroparisuhteita ja lapsiperheitä.
Suomi on vaikenemisen kulttuurin ja parisuhdeväkivallan luvattu maa, jossa yhdeksän kymmenestä raiskauksesta jätetään ilmoittamatta. Tasa-arvoa käsitellään edelleen lähinnä lainsäädännön uudistustarpeiden, esimerkiksi samapalkkaisuuden ja vanhempainvapaajärjestelmän kautta, mutta väkivallan ja ahdistelun sallivasta sukupuolijärjestelmästä vaietaan edelleen. Seksuaalinen ahdistelu eri muodoissaan kumpuaa sukupuolittuneista valtarakenteista ja niiden luomista asenteista.
Marssien vahvuus on ihmisten henkilökohtaisten kokemusten politisoiminen ja näiden yhdistäminen yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Marssimalla osoitetaan, että kokemukset ovat yhteisiä tapahtuivatpa ne missä tilanteessa tai paikassa hyvänsä. Tästä huolimatta lutkamarssien merkitystä on käsitelty lähinnä karnevaalina.
Edelleen tuntuu olevan vaikeaa murtaa käsitystä siitä, ettei henkilökohtainen voisi olla poliittista – eikä varsinkaan ideologista. Vasemmiston tulee ymmärtää näiden marssien poliittinen merkitys sen sijaan, että niitä vähäteltäisiin epäpoliittisina naamiaisina.
Marssimalla lyhyissä minihameissa rikotaan äänekkäästi hiljaisuutta sekä näytetään keskisormea kangistuneille asenteille. Lutkaksi pukeutuminen on tapa käyttää sinua vastaan käytettyä asetta omana aseena. Se on tapa vapautua varsinkin naisiin kohdistuvista pukeutumiskoodeista ja moralistisista käyttäytymisnormeista, jotka rajaavat ihmisten seksuaalisuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Lutkamarssit eivät ole karnevaali vaan politiikkaa.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
lehti 