Taidetta tasa-arvon puolesta

“Eräänä yönä oveen koputettiin kello 12 ja sanottiin, että viimeinen juna lähtee kello 2. Mitään muuta ei saa ottaa mukaan kuin mitä käsissä voi kantaa.”

Näin alkaa eräs tarina Timo Wrightin taideteoksessa Pitkä matka kotiin. Radiolaitteista koostuvassa ääniteoksessa kahdeksan tämän päivän pakolaista, suomalaista sotalasta ja karjalaista evakkoa kertovat kokemuksistaan. Kertomukset kuullaan näyttelijä Vesa Vierikon esittäminä, ja niistä on poistettu paikannimet ja vuosiluvut. Näin korostuu se, kuinka samantyyppisiä ovat kotinsa pakon edessä jättävien tuntemukset eri puolilla maailmaa, eri aikoina ja eri tilanteissa.

– Haastatteluissa oli tiettyjä asioita, jotka koko ajan toistuivat, esimerkiksi huoli siitä, että kun kääntyy katsomaan kotiaan viimeistä kertaa, niin ei tiedä, näkeekö sitä enää koskaan. Kiinnostava yhdistävä tekijä olivat myös kotieläimet. Monet kokivat suurta surua siitä, että joutuivat jättämään kotieläimensä tietämättä, miten ne pärjäävät, Wright kertoo.

Mikä on paikkasi hierarkiassa?

Ääniteoksen lisäksi Wrightin näyttelyyn kuuluu tietokoneinstallaatio The Race Code, joka ilmentää ihmisten luokittelun epäoikeudenmukaisuutta. Ohjelma ottaa kävijästä kuvan ja laskee kasvonpiirteiden perusteella, miten hän sijoittuu keinotekoisessa rotuhierarkiassa. Sitten kasvokuva heijastuu seinälle edellisten kävijöiden kuvien joukkoon hierarkian perusteella määräytyvään paikkaan.

– Ideana on, että katsoja kokeilee ohjelmaa, miettii millä perusteella se on tehty ja toivottavasti tajuaa, että ei millään, koska ei ole olemassa mitään tapaa, millä voi laittaa ihmisiä minkäänlaisiin järjestyksiin, Wright selvittää.

Ääniteos ja tietokoneinstallaatio ovat esillä Timo Wrightin If you tolerate this… - -näyttelyssä Kluuvin Galleriassa Helsingissä. Idean näyttelyynsä Wright sai viime vuoden eduskuntavaalien yhteydessä, kun hän huolestui rasistisen puheen tulemisesta entistä näkyvämmäksi.

– Poliittisen taiteen tekijänä koin, että siinä on ajankohtainen aihe, josta pitää keskustella: miten suhtaudumme toisiimme tässä maailmassa?

Wrightin mukaan maahanmuuttajista puhuttaessa unohdetaan usein, että suomalaiset ovat itsekin joutuneet kokemaan pakolaisuuden ja kotimaattomuuden erilaisia muotoja.

– Olisi mielenkiintoista, jos pakolaisvastaiset ihmiset tulisivat näyttelyyn ja kuuntelisivat kertomukset nauhalta. He eivät tiedä, vaikka ne olisivat heidän isovanhempiensa kertomuksia. Ehkä sellaisia on jo käynytkin, Wright pohtii näyttelynsä neljäntenä aukiolopäivänä.

Isku omaan nilkkaan

Näyttelyn nimi tulee walesilaisen rock-yhtyeen Manic Street Preachersin säkeistä: “If you tolerate this, your children will be next” (Jos suvaitset tämän, lapsesi ovat seuraavat). Se taas juontuu Espanjan sisällissodan aikaisesta fasismin vastaisesta iskulauseesta. Muun muassa Ison-Britannian nationalistipuolue BNP on käyttänyt slogania toisin, suvaitsevaisuuden vaaroista varoittamiseen. Alkuperäinen ajatus on kuitenkin varoittaa suvaitsemasta fasismia ja ihmisten eriarvoistamista.

– Jos rupeamme sortamaan jotain ihmisryhmää, ei ole mitään takeita siitä, etteikö meidän oma ryhmämme olisi seuraava, Wright muotoilee.

Tämä on myös keskeinen näyttelystä välittyvä viesti. Wright korostaa, että vaarallista voi olla myös taloudellinen eriarvoisuus. Hän arvelee, että juuri kasvaneet tuloerot ja elämän epävarmuus ovat osaltaan lisänneet vierasvihaa.

Timo Wrightin If you tolerate this… -näyttely Kluuvin Galleriassa (Unioninkatu 28 B, Helsinki) 4.3. saakka. Avoinna ke–su klo 11–18.