Habibi on tarina Dodolasta ja Zamista, kahdesta lapsesta, jotka onnistuvat karkaamaan orjakauppiailta. Ennen sitä Dodola on kuitenkin ehtinyt kokea yhtä sun toista. 12-vuotias tyttö on hankkinut luku- ja kirjoitustaidon ja ehtinyt jäädä leskeksi ennen orjaksi joutumistaan. Kolmevuotias Zam puolestaan on orpopoika, jonka Dodola pelastaa.
Vaaleaihoinen Dodola ja tummaihonen Zam elävät yhdeksän vuotta laivassa, joka lepää hiekkadyynien päällä. Selviytyäkseen aavikolla heidän täytyy käydä vaihtokauppaa kuivuudessa liikkuvien kauppiaiden kanssa. Niinpä Dodola vaihtaa ruumiinsa kerta toisensa jälkeen ruokaan, kunnes hänet kaapataan sulttaanin palatsiin. Teiniksi ehtinyt Zam tulkitsee Dodolan katoamisen olevan rangaistus hänen epäveljellisistä tunteistaan kasvattajaansa ja auttajaansa kohtaan.
Zamin ja Dodolan teiden erottua he yrittävät löytää toisensa aina mahdollisuuksien salliessa. Elämä viskoo molempia seikkailuihin, mutta myös traagisiin ja peruuttamattomiin tapahtumiin, joiden arvet ovat ikuisia.
Habibi on äärimmäisen laajateemainen teos, joka kuljettaa rinta rinnan Raamattua ja Koraania paljastaen niiden samankaltaisuuden ja uskonnollisten tarinoiden joskus absurdinkin totuuden. Teos uskaltaa kyseenalaistaa tarinat, joihin edelleen nojataan ympäri maailmaa. Samalla Habibi tulee paljastaneeksi, kuinka pitkälle yhteiskunnat rakentuvat uskontojen välityksellä syntyneiden rakenteiden päälle ja ympärille.
Uskonnon kierrättäjänä kirja on myös muistutus siitä, että eri puolilla maailmaa elävät ihmiset ovat lopulta hyvin samankaltaisia. Eivätkä uskonnotkaan niin kaukana toisistaan ole.
Uskontoon kietoutuu myös Habibin toinen keskeinen teema – rasismi. Teemoitusta pedataan arkin rakentaneen Nooan kolmella pojalla, joista Japneh oli vaalea, Shem kullanruskea ja Cham tummaihoinen. Shem esiintyy isänsä suosikkina, Japneh muiden hallitsijana ja Chamin jälkeläiset Nooa kiroaa palvelijoiden palvelijoiksi.
Siinä missä Zam olisi valmis ainakin ajoittain kantamaan Chamin jälkeläisen viittaa ei Dodola anna tuumaakaan periksi. Hän on valmis taistelemaan vaikka yksin maailmaa vastaan, pääosin rakkauden voimalla.
Uskonnon lisäksi esille nousevat ympäristöongelmat, orjuus, arabimaiden lainsäädäntö ja kapitalismin mädännäisyys.
Kun tämä kaikki kääritään sadun viittaan, on lopputulos ällistyttävä. Hengästyttävän matkan jälkeen lukijan on pakko sulkea silmänsä ja sulatella lukemaansa ja näkemäänsä. Mustavalkoisena toteutettu Habibi räiskyy värejä, joita ei voi olla huomaamatta.
Habibi esittää useita kysymyksiä, yksi tärkeimmistä lienee kuitenkin: kumpi merkitsee enemmän omistaminen vai vapaus?
Craig Thompson: Habibi. Suomen-tanut: Ida Takala. Like 2012. 655 sivua.
lehti 