Vuosien varrella olen lukenut useita tutkimuksia työllistymisen esteistä. Ne keskittyvät yleensä kannustinongelmiin ja syyllistävät työnhakijoita.
Kokemukseni Paltamon mallista kertoo enemmän käytännön elämästä. Suurin yksittäinen este työllistymiselle on sopivien työpaikkojen puute omalla paikkakunnalla tai kohtuullisen matkan päässä. Avoimet työpaikat ja työnhakijoiden osaaminen eivät kohtaa. Osaamisen riittämättömyys tai vanhentuminen on yhä yleisempää näinä nopean rakennemuutoksen aikoina. Pystyykö aikuiskoulutusjärjestelmämme vastaamaan tähän haasteeseen ja riittääkö työnhakijalla motivaatio hankkia uutta ammattia, jos uudellakaan alalla ei ole työtä?
Työnhakijalle taloudelliset kannustimet ovat tärkeitä. Erityisesti matalapalkkaisilla aloilla matkakulut tai päivähoitomaksut voivat nousta työllistymisen esteeksi. Matkakulujen verovähennysoikeuden 600 euron omavastuu nousee kehysriihen päätösten jälkeen entisestään. Se on korkea alueella, jossa julkista liikennettä on vähän ja työssäkäynti matkatyössä edellyttää oman auton käyttöä. Moni joutuu luopumaan pitkittyvän työttömyyden takia autosta. Ajokortin hankkiminen työttömänä on kallista, eivätkä työttömät tai muut pienituloiset vanhemmat pysty sitä nuorilleen rahoittamaan.
Paltamossa kävi ilmi, että yksi este erityisesti matkatöihin lähtemiseen on se, että työnhakija huolehtii omaisistaan, esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan tai kehitysvammaisesta sisaruksestaan. Joku voi pitää sitä ongelmana, mutta mielestäni se on enemmän vastuunkantamista ja vähentää kuntien menoja.
Hyvin tyypillinen este ovat terveydelliset rajoitteet, erityisesti ikääntyvillä ja raskaissa töissä olleilla. Uutta ammattia on vaikea lähteä opiskelemaan, kun pohjakoulutus on vähäinen ja siitä on pitkä aika. Työrajoitteisen palkkaaminen on työnantajalle riski mahdollisesta työkyvyttömyyseläkevastuusta.
Osatyökykyinen työnhakija ajautuu herkästi pitkäaikaistyöttömyyteen. Useinkaan heille ei ole opastusta oikea-aikaiseen kuntoutukseen, eikä edes sairaslomalle jäädä. Myös päihde- tai elämänhallintaongelmat estävät työllistymisen nykyisillä tehokkuutta vaativilla työmarkkinoilla. Näiden ongelmien viidakosta ei ole kovin helppoa lähteä edes tuettuun työhön, saati avoimille työmarkkinoille ennen merkittävää sosiaali- ja terveyspalveluihin panostamista. Motivaatio ja itseluottamus ei ole paras mahdollinen.
Ylivelkaantuminen on yleisempi työllistymisen este kuin arvataankaan. Sosiaalista luototusta ei ole tarjolla ja velkaneuvontaan on pitkät jonot.
Pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttama pienituloisuus aiheuttaa monia ongelmia, jotka vaikuttavat työllistymiseen. Se voi johtaa ravinnon yksipuolistumiseen, harrastusten vähenemiseen, terveyden heikkenemiseen, sillä lääkäriin hakeudutaan vähemmän.
Näitä työllistymisen esteitä en ole löytänyt lukemistani tutkimuksista. Eikö olisi aika katsoa asioita jo työnhakijan näkökulmasta?
Kirjoittaja on oululainen valtuutettu ja entinen toiminnanjohtaja Paltamon Työtä Kaikille –hankkeessa.
lehti 