Vuodessa voi politiikassa tapahtua melkoisesti, puhumattakaan yli kolmesta vuodesta.
Keskusta on kaksinkertaistanut gallup-kannatuksensa verrattuna syvimpiin gallup-lukuihinsa nähden. Perussuomalaisten parhaista gallup-luvuista on sulanut lähes puolet pois. Ikuiseksi voittajaksi itsensä kuvitellut kokoomus on kaltevalla pinnalla.
Kolme ja puoli vuotta sitten aloittaneen hallituksen kuudesta puheenjohtajasta enää yksi on ministeri. Tuolloin aloittaneista 19 ministeristä enää viisi hoitaa samaa tehtävää kuin kesällä 2011.
Meidän pitää tehdä nousujohteinen kampanja, jossa tahti vain tiivistyy viimeisillä vaaliviikoilla.
Kun uuden pääministerin Alexander Stubbin johdolla hallitus käynnisti työtään viime kesänä, kaikki tuntuivat pitävän selvänä, että porvarihallitusta pukkaa. Viimeisimmässä mielipidemittauksessa demarit pudotti kokoomuksen kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.
Jos perussuomalaisten kannatus putoaa tätä tahtia ja Timo Soini on sanojensa mittainen mies, ei hallituksessa ole ”takiaispuolueita”. Eli jos perussuomalaiset eivät ole yksi ”suurista”, eivät he lähde hallitukseen.
Kansanrintama on yhtäkkiä täysin realistinen vaihtoehto.
Vasemmisto teki hallituksessa hartiavoimin töitä lähes kolme vuotta. Hallituksessa tehtiin meidän ansiostamme paljon hyviä päätöksiä, mutta osana hallitusta jouduimme nielemään myös päätöksiä, jotka olisimme halunneet tehdä toisin.
Meidän keskeiset lähtökohtamme hallitustyölle olivat tuloerojen kaventaminen ja perusturvan parantaminen. Näissä myös onnistuimme kohtuullisesti. Viime keväänä hallitus kuitenkin muutti suuntaansa ja alkoi leikata lapsiperheiltä sekä leikkasi indeksikorotuksia työttömiltä, eläkeläisiltä, opiskelijoilta ja sairailta.
Se oli vastoin kaikkia meidän periaatteitamme ja keskeisiä hallitustavoitteitamme. Emme voineet näitä leikkauksia hyväksyä. Kolmanneksi suurimmasta hallituspuolueesta tuli ensin pienin ja nyt toiseksi pienin oppositiopuolue.
Keskustan ja perussuomalaisten muodostaman ”vanha oppositio” on saanut rinnalleen ”uuden opposition”, joka haastaa sekä hallituksen politiikkaa että myös vanhan opposition linjauksia.
Eduskunnassa on nähtävissä erityisesti talouspolitiikan osalta, että rintamalinjat eivät mene suoraan hallituksen ja opposition välillä. Toki näin oli jo silloin, kun olimme hallituksessa.
Monesti ideologiset erimielisyydet olivat suurempia hallituksen sisällä kuin hallituksen ja opposition välillä. Tätä kuvastaa hyvin kokoomuksen puheenjohtajakilpailussa kuultu Stubbin lausunto: ”Voitte vain kuvitella sen frustraation määrän, kun aamulla herää ja menee Paavo Arhinmäen kanssa samaan kokoukseen. Se ei ole mikään ihan pieni.”
Suomen taloutta ei ole saatu nousuun ja meillä on massiivinen työttömyyskriisi. Virallisten tilastojen mukaan Suomessa on 320 000 työtöntä, laaja työttömyys on noin 450 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä lähestyy 100 000 rajaa.
Silti kokoomus Stubbin johdolla vaatii lisää leikkauksia. Politiikkaa, jonka jopa IMF ja OECD ovat todenneet turmiolliseksi talouskasvulle ja työllisyydelle. Samansuuntaisia puheita on kuultu myös keskustan puheenjohtajalta Juha Sipilältä, joka on väittänyt, ettei Suomella ole varaa elvyttää. Oikeampi kysymys on se, onko Suomella varaa olla elvyttämättä.
Suomen talouden ongelma ei ole ylipaisunut julkinen sektori. Meidän ongelmamme on romahtanut yksityinen sektori. Pahinta myrkkyä kansantaloudelle olisi tässä tilanteessa ajaa julkiset palvelut ja työpaikat alas. Siitä huolimatta Sipilä ja Soini ovat puhuneet kymmenien tuhansien työntekijöiden vähennystarpeesta julkisella sektorilla.
Vasemmisto on vaatinut vahvasti elvytystä ja parempaa työllisyyttä. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja valtiovarainministeri Antti Rinne on myös liputtanut elvytyksen puolesta. Samansuuntaisia puheenvuoroja on kuultu myös vihreiden suusta.
Vajaan neljän kuukauden päästä pidettävät eduskuntavaalit tulevat olemaan talousvaalit. Keskeisiä teemoja tulevat olemaan talous- ja työllisyyspolitiikka. Ihmiset pääsevät valitsemaan nykyisen kurjistavan leikkaavan politiikan ja elvyttävän työllistävän politiikan väliltä.
Tulin mukaan Vasemmiston puoluetoimintaan vuoden 1996 kunnallisvaalien yhteydessä. Siitä lähtien puolueemme on kärsinyt pelkkiä vaalitappioita, tämän vuoden toukokuuhun asti. Eurovaaleissa otimme ensimmäisen vaalivoittomme 18 vuoteen.
Syksyn aikana mielipidemittauksissa Vasemmiston kannatus on sahannut kahdeksan ja yhdeksän prosentin välillä. Keskimäärin olemme olleet vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksen yläpuolella. Eurovaalivoitto ja positiiviset gallupit antavat hyvän lähtökohdan kevään vaalityölle.
Vasemmiston tavoite on parantaa vuoden 2011 vaalitulosta ja lisätä kansanedustajien määrää. Tähän myös vahvasti uskon. Tunnelma ympäri Suomea on hyvä ja ehdokaslistat ovat jo lähes täynnä. Uusia ihmisiä on virrannut vaalityöhön.
Vaalivoitto ei tule kuitenkaan itsestään. Meillä ei ole takana laajaa medianäkyvyyttä eikä mittavaa vaalikassaa mainostilan ostamiseen. Mutta meillä on käytössä jäsenten, kannattajien ja sympparien kädet ja jalat.
Aidolla työväenpuolueella on vain yksi tapa saavuttaa vaalivoitto. Se on kova jalkatyö. Kannustankin kaikkia lähtemään liikkeelle nyt oman puolueen ja omien ehdokkaiden puolesta.
Meidän pitää tehdä nousujohteinen kampanja, jossa tahti vain tiivistyy viimeisillä vaaliviikoilla. Tämä tuottaa myös tulosta. Kun katsoo viime eduskuntavaaleja ja eurovaaleja edeltäneitä mielipidemittauksia, onnistuimme kasvattamaan viimeisen viikon vaalityöllä kannatusta noin prosenttiyksikön verran.
Kun nyt jo mielipidemittaukset osoittavat vuoden 2011 eduskuntavaaleja parempaa tulosta ja kun päälle otamme samanlaisen loppukirin kuin kaksissa edellisissä valtakunnallisissa vaaleissa, juhlimme vaalivoittoa huhtikuussa.
Haluan toivottaa Kansan Uutisten lukijoille onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta.
Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtaja.
uutiskirje 
