Sipilän hallituksen poliittiset päätökset Suomessa aiheuttavat sekä välittömiä että kauaskantoisia kielteisiä seurauksia. Yliopistokoulutukseen kohdistuvat leikkaukset – ne joita vaalien alla luvattiin olla toteuttamatta – aiheuttavat parastaikaa inhimillistä hätää.
Yliopistoissa toteutettavat irtisanomiset ovat oiva esimerkki hölmöstä politiikasta. Säästöjä valtiontalouteen ei tuottavien työntekijöiden ennenaikaiselle eläkkeelle tai työttömyysturvan piiriin siirtymisestä juurikaan kerry.
Koulutusleikkaukset ovat kuitenkin kiitollinen kohde. Ministerit, joiden yliopistoväkeä kohtaan tuntema halveksunta on toistuvasti nostanut päätään, voivat naama peruslukemilla väittää, etteivät leikkaukset aiheuta suurta, tai edes pysyvää haittaa.
Yliopisto ei voisi toimia päivääkään ilman taitavaa ja pätevää hallintoa.
Helsingin yliopisto valitsi merkittävien määrärahaleikkauksien edessä hallinnon supistamisen. Jokainen hallinnollinen työntekijä joutui vuoden alussa hakemaan uusia tehtäviä, joita riittää noin kolmelle neljästä.
Ihme kyllä tapaamani työntekijät puurtavat ahdistavassa tilanteessa kuten ennenkin, mutta työn ilo on toiminnasta kaukana. Pidemmällä tähtäimellä säästöistä aiheutuu kuitenkin merkittävästi haittaa.
Säästöohjelman apologeettinen perusoletus nimittäin tuntuu olevan, ettei hallintohenkilökunta tee mitään hyödyllistä. Hallintohan ei ole yliopiston ydintoimintaa. Jos niin olisi, voisi tietenkin loputkin irtisanoa.
Tosiasiassa yliopisto ei voisi toimia päivääkään ilman taitavaa ja pätevää hallintoa – sitä, mitä ne irtisanottavaan neljännekseenkin kuuluvat työllään tuottavat. Hallintotyöt eivät tietenkään vähene sillä, että niitä tekeviä on vähemmän. Ne vain siirtyvät muiden tehtäväksi.
Seurauksena on paljon työuupumusta ja hallinnollisen taakan siirtämistä niiden harteille, joiden varsinaista työtä tukemaan hallinto on pystytetty eli opetus- ja tutkimushenkilökunnalle. Niille ”kaiken maailman dosenteille”, joita hallituksen ministerit aina muistavat mollata.
Toimenpiteet tuskin aiheuttavat suurta vahinkoa hallitukselle. Oikeistopopulismin yhdeksi menestystekijäksi kun näkyy Suomessakin nousseen korkeamman koulutuksen avoin halveksunta.
Kirjoittaja on VATT:n ja Helsingin yliopiston yhteinen julkistalouden professori.
lehti 