Hallitusneuvotteluiden yhteydessä on puhuttu runsaasti lobbaamisesta. Kenties eniten kohua on herättänyt Ylen nettisivuilla (14.5.) ilmestynyt uutinen, jossa Elinkeinoelämän tutkimuslaitosta (Etla) ja Palkansaajien tutkimuslaitosta (PT) kutsuttiin ”superlobbareiksi”. Etlaa ja PT:tä juttu ärsytti, ja ne lähettivät siitä Ylelle oikaisupyynnön. Etlan ja PT:n mukaan ne eivät ole lobbareita, vaan ”riippumatonta ja objektiivista” tutkimustietoa tekeviä ”yleishyödyllisiä organisaatioita”.
Yle perusteli taloustutkimuslaitosten kutsumista superlobbareiksi sillä, että termi on perinteiset lobbarit ja tutkimuslaitokset yhdistävä uudissana. Perinteisesti lobbaamisella on viitattu jonkin organisoidun intressiryhmän näkemysten ja toiveiden välittämiseen keskeisille päätöksentekijöille. Tällainen määritelmä luonnehtii huonosti Etlan ja PT:n toimintaa.
Toisaalta Ylen pyrkimys tuoda esiin asiantuntijatiedon poliittisia ulottuvuuksia oli virkistävä. Vaikka Etla ja PT eivät olekaan lobbausorganisaatioita, ei niitä ole myöskään mielekästä pitää poliittisesti neutraaleina laitoksina.
Yhteiskuntatieteissä on mahdotonta tehdä samalla tavalla hallittuja laboratoriokokeita kuin monissa luonnontieteissä. Niinpä yhteiskuntatieteissä perustavanlaatuisia tulkintaeroja eri teoriaperinteiden välillä on usein mahdotonta ratkaista aukottomasti.
Käytännössä kaikki poliittiset toimijat joutuvat kuitenkin nojautumaan jonkinlaisiin yhteiskuntateoreettisiin lähtökohtiin. Puolueiden ja poliitikkojen omaksumilla teoreettisilla käsitteillä ja lähestymistavoilla onkin aina huomattavia poliittisia vaikutuksia.
Yhteiskuntatieteellistä tietoa ei silti pidä rinnastaa arkiajatteluun, koska tiedeyhteisön arviointimenettelyt huolehtivat argumenttien johdonmukaisuudesta ja tutkijoiden perehtyneisyydestä tutkimuskirjallisuuteen. Siksi poliittisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa on syytä antaa erityistä painoarvoa tutkijoiden puheenvuoroille. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että yhteiskuntatieteellinen tieto voisi koskaan olla tyystin poliittisesti neutraalia.
Juuri tämän vuoksi Suomessa ei ole vain yhtä ”yleishyödyllistä” taloustieteellistä tutkimuslaitosta, jota niin työnantaja- kuin palkansaajaleirikin rahoittaisi. Eri laitosten olemassaoloa tuskin voi perustella vain erilaisilla painopistealueillakaan, koska niissä tehdään myös paljon samoihin teemoihin liittyvää tutkimusta.
Jostakin syystä Etlan ja PT:n analyysit ja suositukset vaikkapa finanssipolitiikan alueella yleensä eroavat toisistaan. Ihme kyllä esimerkiksi taantumatilanteissa juuri PT:sta on perinteisesti löytynyt enemmän ymmärrystä elvyttävämmälle otteelle kuin Etlasta.
Taloustieteellisiä tutkimuslaitoksia kannattaa jatkossakin kuunnella, sillä niissä tehdään tasokasta tutkimusta. On kuitenkin julkisen keskustelun kannalta terveellistä ymmärtää, että ne eivät ole poliittisesti neutraaleja laitoksia.
Poliittisesti täysin neutraali yhteiskuntatiede, kun on jo lähtökohtaisesti käytännössä mahdotonta.
Kirjoittaja on tutkijana Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa.
lehti 