Skandidekkarien suurkuluttajan kannalta on ilahduttavaa, että uudet tekijät uudistavat lajia reippaalla kädellä. Kovassa dekkarivedossa olevasta Norjasta tulee Heine Bakkeid, jonka esikoisteos Meren aaveet on taas ihan muuta kuin on totuttu.
Vankilasta vapautunut poliisi Thorkild Aske suostuu lähtemään pohjoisnorjalaiselle majakkasaarelle etsimään siellä kadonnutta Rasmusta, joka oli perustamassa majakkaan elämyshotellia. Siellä rantaan ajautuu ja uudelleen mereen vajoaa naisen ruumis.
Thorkild on saanut itsemurhayrityksessä lievän aivovamman ja popsii kourakaupalla erilaisia lääkkeitä. Oliko ruumis hallusinaatio vai ei? Sitä miettii Thorkild ja niin myös lukija. Meren aaveet ei ole aivan tavallinen dekkari, koska mukana on myös selvänäkijä ja yliluonnollisia aineksia.
Thorkildin vankilaan joutumisen syy paljastuu vähitellen tarinan edetessä. Kirjassa on kaksi sisäkkäistä valtavirrasta myönteisesti eroavaa tarinaa.
Mutta miten kävi kadonneelle Rasmukselle? Sen ratkaisussa hipaistaan jo kauhuromaania hyvin hyisessä elementissä.
Bakkeidin avauksessa toimii kaikki: henkilöt, miljöö, tarinan omaperäisyys ja kerronta ovat viimeisteltyjä ja täyttävät kaikki huippudekkarin tunnusmerkit.
Heine Bakkeid: Meren aaveet. Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry. Into 2019. 335 sivua.
lehti 