Helsinkiläisen Valtimonteatterin tuore esitys, Saaramaria Kuittisen kirjoittama Voltti asfaltilla on tarina kahden siivoojan eräästä työpäivästä, jolloin kamelin selkä katkeaa.
Itkeäkö, nauraako vaiko raivota Hannelen ja Sinikan kanssa heidän avatessaan elämäänsä, työnsä kurjuutta ja ainaista pienpalkkaisuudesta ja työn epävarmuudesta syntyvää näköalattomuutta?
Taustalla ovat Kuittisen omat kokemukset toimisto- ja sairaalasiivoojana. Tarinan Hannele ja Sinikka siivoavat kilpailutusuhan ja työpaikan menettämisen pelossa.
Lasta ei ole varaa kouluttaa, ja pian tämä huomaa sen itsekin, ja leikkaa unelmiltaan siivet.
Tässä hermoja kuluttavassa tilanteessa pomo kieltäytyy korjaamasta siivouskonetta. Hannele raivoaa ja protestoi. Hän sanoo siivouskopissa suorat sanat jossain kaukana olevalle pomolle, uhkaa laittaa persettä penkkiin ja protestoida.
Sinikka yrittää ratkoa ongelmaa tekemällä työtä koneenkin puolesta. Hän näkee Hannelen protestien uhkaavan heidän molempien työpaikkoja. Loppujen lopuksi molemmat ovat valmiita taistelemaan parempien työolojen puolesta pitkän ja sinnikkään keskustelun jälkeen.
Näytelmä kaikkine protesteineen ja rosoineen tapahtuu siivouskopissa. Kaukana pomosta, työnantajasta tai poliitikoista. Hannele ja Sinikka ovat siivoojia, näytelmässäkin vailla sukunimeä.
Itsekin he ajattelevat, että jos heistä kirjoitettaisiin näytelmä, ketä se voisi kiinnostaa. Kyllä kiinnostaa.
Lapset leikkaavat unelmiltaan siivet
Voltti asfaltilla -näytelmä avaa karua perhetodellisuutta, kun molempien vanhempien palkka on pieni, yt-neuvottelut uhkaavat sekä omalla että kotona olevan miehen työpaikalla tai pitkäaikaissairaus luo varjonsa koko perheen ylle.
Paljon puhuttu lapsiperheköyhyys konkretisoituu Sinikan ja Hannelen siivouskopissa käydyn dialogin kautta. Kurahousuihin ei riitä rahaa. On vain toivottava, ettei sada.
Lasta ei ole varaa kouluttaa, ja pian tämä huomaa sen itsekin, ja leikkaa unelmiltaan siivet. Lasten kohtalo surettaa Sinikkaa ja Hannelea. He eivät pysty takaamaan parempaa tulevaisuutta.
Voltti asfaltilla -näytelmä kertoo köyhyyden tuottamasta eriarvoisuudesta. Näköalattomuus siirtyy myös lapsille, köyhyys sukupolvelta toiselle.
Näytelmä lähettää viestin lapsiköyhyydestä myös pääministeri Antti Rinteen hallitukselle. Ohjaaja Erika Eva, itsekin äiti, uskoo nykyhallituksella olevan eväitä puuttua lapsiköyhyyteen.
Näkymättömät keski-ikäiset naiset
Mona Kortelammen raivoavaa ja turhautunutta Hannelea katsoessa näkee hahmon, joka on valmis haistattamaan perinteisille poliittisille puolueille. Jos hän ylipäänsä äänestää.
Sinikka, jota esittää Sirja Sauros, haluaa mukautua työssään kaikkeen varjellakseen työpaikkansa. Hän iloitsee vähäisemmästäkin näkyväksi tulemisesta, vaikkapa kun joku huomaa hänet työssään, ja jopa helpottaa roskapussien vaihtamisessa. Toivoa antaa, että Sinikkakin herää protestoimaan.
Sinikan ja Hannelen mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ovat tylyn rajalliset. Oman elämän muuttaminen on yhtä helppoa kuin opetella tekemään voltti asfaltilla – se on vastassa pienpalkkaisella yrittäessään löytää ulospääsyä köyhyysputkesta.
Näytelmä on myös kertomus näkymättömistä keski-ikäisistä naisista. Ilman heidän pienipalkkaista, näkymätöntä työtään toimistot ja muut julkiset tilat hukkuisivat kuraan, biojätteisiin ja muuhun kuonaan.
Hahmot ovat hulvattomia, mutta todellisia. On upeaa, että juuri siivouksen – pienipalkkaisen naisten ja maahanmuuttajien työn – kautta kuvataan työolojen kurjistumista, köyhyyttä ja näköalattomuutta. Tekstistä näkyy ja kuuluu, että käsikirjoittaja on tuntenut kohteensa.
Valtimonteatteri kantaesitys 17.10.2019
Käsikirjoitus Saaramaria Kuittinen: Voltti asfaltilla.
Ohjaus Erika Eva
Lavalla: Sirja Sauros ja Mona Kortelampi.
Jokaiseen teatteriesitykseen on tarjolla viisi ilmaislippua.
lehti 