Usein kritisoidaan sitä, että Suomi on osallinen ihmisoikeusrikkomuksiin ja kansanmurhiin. Mutta katsotaanpa näiden asioiden hyviä puolia!
Suomessa valmistettuja aseita käytetään siviilien tappamiseen. Ja Suomeen ostetaan aseita maista, joissa niillä samoilla aseilla tapetaan siviileitä. Tällä tavoin annamme esimerkiksi Turkille taloudellisen ja teknologisen tukemme siviilien tappamiseen ja joillekin maille, kuten Israelille, jopa kansanmurhaan. Kyllä, minä olen kansanmurhaaja ja niin olet sinäkin. Mutta, arvoisa Anna Kontula, onko se pelkästään negatiivinen asia?
Miksi haluaisimme ostaa testaamattoman rynnäkkökiväärin, Hornetin tai panssarivaunun? Siviileihin testatut aseet ovat paljon tehokkaampia ja kyllähän varusmiehet jaksavat pestä viattomien verta aseistaan!
Tämä on hyvä alku, mutta meidän on pystyttävä enempään!
Olisi tärkeää tietää, mihin ihmisryhmään käytetyt aseet ovat tehokkaimpia ja millä aseilla on tapettu eniten siviileitä. Onhan selvää, että mitä enemmän asetta on käytetty viattomien murhailuun, sen parempi se on!
Onko mahdollista, että esimerkiksi Venäjältä, Yhdysvalloista, Kiinasta tai Pohjois-Koreasta löytyisi vielä parempia aseita kuin Israelista? Mitä, jos niillä olisi surmattu vaikka 10 prosenttia enemmän lapsia? Jos se parantaisi Suomen puolustusvalmiutta sen kymmenen prosenttia, niin kyllä lapsensa menettäneet vanhemmat varmasti ymmärtäisivät kantamme.
Meillä on peiliin katsomisen paikka siinäkin, että olemme ulkoistaneet siviilien tappamisen asekauppakumppaneillemme. Miten suomalaiset sotilaat pärjäävät tositilanteessa, jos eivät ole käyttäneet murha-aseitaan varsinaisissa murhatilanteissa?
Varusmiespalvelukseen pitäisi ehdottomasti lisätä pakollinen kansanmurhaharjoittelu jonkin asekauppakumppanimme taistelutoverina. Suomalaiset alokkaat saisivat tulikasteensa ampuessaan palestiinalaisia mielenosoittajia, pommittamalla kurdisairaalan ja samalla toki myös kansainvälisiä avustustyöntekijöitä, journalisteja ja tarkkailijoita. Kyllä kasvaisi sotataitomme kohisten! Muiden maiden tappio olisi Suomen voitto!
Sotiminen ei kuitenkaan ole pelkkää tekniikkaa tai taitoa vaan myös tahtoa: maanpuolustustahtoa. Noissa kriisipesäkkeissä voisimme harjoitella vihollisen epäinhimillistämistä niin, että murhaveteraanit eivät kärsisi painajaisista ja syyllisyydestä vaan päinvastoin palaisivat ylpeinä kotimaahan, jossa heitä kohdeltaisiin sankareina.
Kun kotimaassamme olisi paitsi siviilien tappamiseen erikoistuneita aseita, myös sotilaita, olisikin siitä pieni askel alkaa soveltaa asekauppakumppaneidemme – vai puhutaanko suoraan ystävistämme ja esikuvistamme? – oppeja omassa maassamme!
Kyllähän täälläkin riittää toisinajattelijoita, vähemmistöjä, poliitikkoja, toimittajia ja vaikka ketä! Koska pidämme Turkkia ja Israelia käytökseltään moitteettomina, voisimme alkaa täälläkin vangita toimittajia, tulittaa mielenosoituksia, rakentaa raja-aitoja ja pommittaa siviileitä. Mediat voisivat uutisoida näistä murhista, että Suomella on oikeus puolustaa itseään. Jos joku valittaa, hänet ammutaan seuraavana.
Jos kumppaneidemme opeilla ei lähde Suomi nousuun, niin ei sitten millään!
Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.
lehti 