Kansantaiteilija Juice Leskinen täyttäisi tänään 70 vuotta, ellei olisi kuollut vain 56-vuotiaana 24.11.2006 monien vaikeiden sairauksien murtamana. Juicen kuolemastakin on pian 14 vuotta, mutta hän kuului siihen populaarikulttuurin sukupolveen, joka ajattomien teostensa ansiosta ei unohdu. Kuinkahan monen nykyisten ykköshittien tekijöiden tuotantoa kuunnellaan vielä 40 vuoden päästä?
Juhlavuoden kunniaksi Into-julkaisee kahdessa osassa haastattelut, jotka tehtiin 19.2.1990 alkanutta radiosarjaa varten. 40-osainen sarja tehtiin tamperelaiselle 957:lle, mutta sen julkaisivat monet muutkin radiot. Haastattelut tekivät kokeneet musiikkitoimittajat Waldemar Wallenius ja Harri Tuominen.
Juice puhuu – Kootut muistelmat ilmestyi sopivasti vuosipäivän alla. Juicen haastattelut on litteroitu juuri niin kuin hän puhui. Työn on tehnyt kirjan toimittaja Kaj Lipponen.
Kirja on suomirokin autenttista historiaa. Juice Leskistä pidetään yhtenä kolmesta suomeksi lauletun suomalaisen rokin perustanlaskijasta Dave Lindholmin ja Hectorin ohella.
Silloin unohdetaan, että mystikko Pekka Streng levytti Tasavallan Presidentin kanssa Magneettimiehen kuoleman jo vuonna 1970 ja pian 80 vuotta täyttävän M.A. Nummisen johtamalla Suomen Talvisota -yhtyeelläkin oli sormensa vankasti pelissä samana vuonna ilmestyneellä levyllä Underground-Rock. Sen sanoittajiin kuuluivat runoilijat Jarkko Laine (Lauri Kenttä) ja Markku Into (Taannehtiva seuralainen).
Rokin historia yhdellä LP:llä
LP-levy Juice Leskinen & Coitus Int ilmestyi 1973, jolloin rock’n’roll oli Suomessa edelleen pirun harvinaista. Levyttäviä bändejä oli kourallinen ja levyjä ilmestyi niin vähän, että oli mahdollista tuntea koko suomen iskelmästä rokimpaan suuntautunut kenttä. Perusjytää ja käännösbiisejä tehtiin edelleen paljon, siksi Juicen, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen luotsaaman bändin levy on edelleen yksi Suomen kovimmista debyyteistä.
Levyllä on vain yksi hitti Heinolassa jyrää. Läpimurtobiisi Marilyn ilmestyi vasta sen jälkeen singlenä.
Levy kuulostaa tyyliltään sekavalta, mutta sille oli Juicen mukaan hyvä syy:
– Piti tälle LP:lle tiivistää kaikki se mitä angloamerikkalaisessa rokissa oli tapahtunut kahenkymmenen vuoden aikana. Niitä kielikuvia ja ideoita.
Niinpä onkin. Heinolassa jyrää on perusrokkia, Zeppeliini psykedeliaa, Hän sammuu lähinnä kantrirokkia ja Jeesus pelastaa bluesrokkia. Rockmusiikin silloisista tyylilajeista puuttuvat heavy ja proge, johon bändin silloiset soittotaidot eivät olisi riittäneetkään. Musiikillisesti vaikeampia samaan aikaan Rinteen Otavalankadun asunnolla syntyneitä biisejä päätyi Alatalon ensimmäiselle LP:lle Maalaispoika oon.
Klonkoti klonkoti klonkoti
Kirjan ensimmäinen osa kattaa tästä eteenpäin levyt XV yöhön (Tauko III) asti eli Coitus Intin jälkeen bändit Juicesta Slamiin. Tämä on makuasia, mutta minusta se oli Juicen vahvin kausi.
Haastattelunauhoilla Juice kertoo tavoitelleensa levyilleen sinfonista rakennetta. Se löytyy jo kakkoslevyltä Per Vers, runoilija, josta löytyy ehjä tarina, kun sen oikein oivaltaa. Sitä tukee vielä J.K. Juntusen sarjakuva. Rempseästi lähdetään liikkeelle pistämällä Suihke kainaloon, sitten bailataan, löydetään oma itsensä nimikappaleessa ja lopetetaan seestyneesti Afroditen poikaan.
Levyn biisien tausta on jännittävä:
– Mä olin tehtaassa, arkkileikkurilla kartonkitehtaassa. Ku laitettiin yhdenmittasia arkkeja, joista sitte tehtiin kahvipaketteja ja tämmösiä, niin se kone meni sillai klonkoti klonkoti klonkoti klonkoti. Ja ku tehtiin eri mittasii, kahta pituutta, ni se meni dinkkididi dinkkididi dinkkididi. Siitä tuli erilaisia rytmejä, jotka sitten on noissa biiseissä. Tää oli yhdenmittaista tää Juankoski Here I Come.
Ahdistunut tähti
Kahden LP:n ja monen singlehitin jälkeen Juice oli samoissa tunnelmissa kuin Pink Floydin Roger Waters muutama vuosi myöhemmin The Wall -tuplalla. Hän oli tähti, mutta se ahdisti.
– Herranjumala nuorena kölvinä vedetään, totta kai se meni ihan omaehtoisesti semmoiseen tilanteeseen, että näkee paljon ihmisiä, näkee niitten massakäyttäytymistä ja kuinka niitä sitten johdetaan. Mua rupes useesti pelottamaan sellaiset tilanteet, kun mä olin siellä sen massan ikään kuin johtotähti, joku symboli, joku messias. Nämä on helvetin pelottavia tilanteita, koska siitä tulee sellainen olo, että ne ihan sormenliikkeellä sais tekemään mitä vaan.
Saman tilan ja tunteen Alan Parker kuvitti Pink Floydin levyyn perustuvassa elokuvassa. Rocktähti samaistetaan siinä natsijohtajaksi.
Pink Floydista ja Roger Watersista poiketen Juice tulkittiin myös yksioikoisesti humoristiksi, mikä ärsytti. Levy Keskitysleirin ruokavalio syntyi osittain tästä tunteesta.
Individualisti pääkköyteen asti
Juice myöntää haastattelunauhoilla olevansa ivaaja eikä tyrmää sanaa individualistikaan. Hän tunnetusti vastusti kaikkia yhteenliittymiä ja organisaatioita. Lukeneeksi mieheksi hän oli omassa ajattelussaan pääkköyteen asti putkinäköinen ja naiivi tässä asiassa.
– Ei tommoset joukkoliikkeet, ne ei oo saanu varsinaisesti aikaan mitään. Ne on lähteny jostain liikkeelle ja pysähtyny johonki.
Kahdeksan tunnin työpäivä, koko sosiaaliturva, peruskoulu ja niin edelleen eivät Juicen mielestä olleet mitään tai eivät ainakaan joukkoliikkeiden aikaan saamia.
Paitsi Juicesta itsestään ja hänen lauluistaan, Juice puhuu kertoo mukavasti suomalaisen rokin varhaisvuosista ja kypsymisestä kohti 1980-luvun kukoistusvuosia. Alku oli harvalukuisten enimmäkseen amatöörien tai puoliammattilaisten käsissä. 1980-luvun alkaessa bändejä ja genrejä oli paljon. Suomenkielisestä rocklyriikasta oli tullut käsite.
Juice oli tässä merkittävä vaikuttaja ja esikuva. 56-vuotisen elämänsä aikana hän itse esitti 347 levytettyä laulua. Hänen säveltämiään levytyksiä on 365 ja sanoittamiaan 554.
Kaj Lipponen, Harri Tuominen, Waldemar Wallenius: Juice puhuu – Kootut muistelmat vol.1. 248 sivua, Into.
uutiskirje 
