Koronakriisi on aiheuttanut terveydellisen ja sosiaalisen kriisin ohella myös massiivisen taloudellisen kriisin. Jo nyt on erittäin todennäköistä, että maailmantaloudelle koronakriisin seuraukset ovat isompia kuin globaalin finanssikriisin tai eurokriisin vaikutukset.
Suomessakin on selvää, että koronakriisi johtaa sekä kokonaistuotannon vähentymiseen että työttömyyden selvään kasvuun. Verotulojen vähentyessä sekä erilaisten kriisinhoitomenojen kasvaessa myös Suomen julkinen talous velkaantuu merkittävästi.
Tämän vuoksi joissakin puheenvuoroissa on jo vaadittu tiukkoja toimenpiteitä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Tämä on ongelmallista useista syistä.
Ensinnäkin lähes jokaisen toimialan yritykset kärsivät nykyisestä kriisistä merkittävästi ja joillakin aloilla toiminta on käytännössä lakannut kokonaan. Tilanne edellyttää valtiolta tukitoimia, joilla sinänsä terveiden yritysten maksukyky turvataan mahdollisimman laajasti rajoitustoimien ollessa voimassa. Yritystukien rahoittaminen leikkaamalla muita julkisia menoja olisi älytöntä, koska yritykset kärsivät myös vakavista kysyntäongelmista, joita leikkauspolitiikka entisestään pahentaisi.
Toiseksi talouskurin suunnitteleminen myös välittömän kriisijakson jälkeiselle ajalle ei toistaiseksi ole perusteltua. Pandemian päättymisestä ei vielä ole tietoa: lääkkeiden ja rokotteiden kehittämiseen sekä sairastamalla mahdollisesti saatavan immuniteetin syntymiseen liittyy paljon epävarmuuksia. Rajoitteiden purkaminen ei ole myöskään nopeaa, emmekä voi olla varmoja, tarvitaanko niitä uudestaan vielä purkamisen jälkeen. Kaiken lisäksi emme voi tietää, palaako ihmisten kulutuskäyttäytyminen normaaliksi rajoitteiden purkamisen jälkeen, tai kuinka kauan siinä kestää. Meillä ei siis ole vielä tietoa, milloin ”kriisin jälkeinen aika” alkaa.
Kolmanneksi on laajasti tiedossa, että työttömyyden pitkittyessä se myös helposti jää pysyväisluonteiseksi. Pitkäaikaistyöttömyys taas heikentää suoraan talouden tulevaa tuotantopotentiaalia. Meidän on siis kaikin keinoin vältettävä työttömyyttä entisestään lisääviä päätöksiä.
Neljänneksi julkisen talouden alijäämäisyys tai velkaantumisaste eivät sinällään ole olennaisia tietoja esimerkiksi sen kannalta, saako Suomi tulevaisuudessa markkinoilta edullista lainaa. Olennaista on Suomen tilanne suhteessa verrokkimaihimme. Nyt käytännössä kaikki Suomen verrokkimaatkin ovat samanlaisten ongelmien edessä eikä ole mitään syytä olettaa, että Suomen julkinen talous kärsisi kriisistä merkittävästi enemmän kuin muissa maissa. Ei ole myöskään kansainvälisesti merkkejä siitä, että valtiot laajasti suunnittelisivat finanssipolitiikan kiristämistä.
Niinpä toistaiseksi on viisasta keskittyä ainoastaan talouden välittömiin tukitoimiin sekä akuutin kriisivaiheen jälkeisten elvytystoimenpiteiden kehittämiseen. On myös syytä ymmärtää, että koronakriisi luo entistä suurempia panostustarpeita esimerkiksi koulutukseen sekä sosiaali- ja terveyssektorille seuraavien vuosien aikana. Talouspolitiikan virityksen on oltava sopusoinnussa tämän tosiasian kanssa.
Kirjoittaja on talouspolitiikasta vastaava erityisavustaja vasemmistoliiton ministeriryhmässä.
lehti 