Mikromuoveja esiintyy kaikkialla Suomen vesistöissä, ilmenee Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta.
Mikromuovia löytyi kaikista näytteistä, kertoo hanketta vetänyt Syken tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi.
– Se on levinnyt hyvin laajasti Suomessa.
Mikromuovia löydettiin veden pintakerroksista, syvemmältä vesipatsaasta, meren ja järvien pohjalta. Mikromuovia löytyi myös kaloista, simpukoista ja muista pohjaeläimistä.
Tutkimusta tehtiin Suomen merialueilla ja Kallavedellä vuosina 2016–2020.
Eniten mikromuoveja kertyy tutkimusten perusteella sinisimpukoihin.
Kalojen mikromuovimäärissä oli suuria eroja eri kalalajien välillä ja alueellisesti. Avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä muovia löytyi hyvin vähän.
Huomattavasti useammin tai enemmän mikromuoveja löytyi rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta. Kaikkia Suomen kalalajeja ei tutkittu.
Lautaselta ihmiseen
Tuloksista herää kysymys: päätyykö mikromuovia myös ihmisiin? Lehtiniemen mukaan päätyy.
– Varsinkin jos ravustaa tai kalastaa pieniä kaloja, joita syödään kokonaisena. Kalojen osalta suurimmat mikromuovipartikkelit päätyvät tutkimuksemme mukaan niiden vatsaan ja suolistoon, mitkä useimmiten perataan pois kun kala syödään.
Määristä ei kuitenkaan pitäisi vielä olla ihmiselle haittaa.
– Suurin osa mahdollisesta mikromuovista poistuu ihmisestä suolistoteitse. Esimerkiksi itse en aio vähentää kalan syömistä tuloksiemme perusteella, Lehtiniemi toteaa.
Hän korostaa, että yhdeksästä prosentista rannikkoalueilla tutkituista kaloista löydettiin mikromuoveja, joten suurimmassa osassa muoveja ei löydy.
Tutkituista kalalajeista yleisellä ruokakalalla ahvenella löydettiin vahvaa mikromuoviesiintymää sekä merialueella että järvessä.
– Hajontaa oli laidasta laitaan. Osa kaloista ei syö lainkaan tai niiden ravinnon mukana ei päädy mikromuovia niiden sisälle, ja osa taas syö paljonkin. Kyseessä on siis hyvin paljon vaihtelua, myös kalalajien sisällä.
Muovi aiheuttaa stressiä
Hankkeen tutkimuksissa huomattiin, että muovi ja kierrätyskumi aiheuttivat stressiä planktoneliöissä ja liejusimpukoissa laboratoriokokeissa.
Pienet planktonäyriäiset kuolivat tai eliöiden stressitasot nousivat, kun ne altistettiin autonrengaskumille ja ruuan tähteitä sisältäville pakastevihannespusseille. Autonrengaskumille altistetuista Itämeren liejusimpukoista havaittiin kumista peräisin olevia haitta-aineita kuten metalleja ja PAH-yhdisteitä.
– Näissä kokeissa itselle nousee huoli asiasta, sillä tällaisia vaikutuskokeita on tehty hyvin vähän. Lisäksi on ollut vähän ennakkotietoa siitä, mitkä ovat ne aineet, jotka aiheuttavat näitä stressireaktioita, Lehtiniemi pohtii.
Kokeet antavat hänen mukaansa aihetta jatkaa tutkimusta, jotta nähdään, kuinka suuri vaikutus eliöihin esimerkiksi muovilla on.
Hän ei lähtisi kuitenkaan vielä spekuloimaan sitä, miten vaikkapa planktoneliö kärsii mikromuoveista tai aiheuttaako mikromuovi ihmisissä samankaltaisia reaktioita.
“Muovissa ei ole allekirjoitusta”
Mikromuoveja tulee todella monista lähteistä. Lehtiniemi korostaa, että juuri sen seikan vuoksi kaikkiin lähteisiin on vaikeaa päästä kiinni. Tällä hetkellä pystytään esimerkiksi analysoimaan, mitä muovilaatuja löydetään ja missä niitä yleisesti käytetään.
– Silti on täysin mahdotonta sanoa, mistä tuotteesta muovi on peräisin, jos esimerkiksi otan Munkkiniemen rannalta näytteen, jossa on polypropeenia. Niissä ei ole minkäänlaista allekirjoitusta.
Yleisimpiä mikromuovilähteitä ovat tieliikenteessä irtoava autojen rengaskumi, tiemaalit sekä kuluttajatuotteet ja -pakkaukset. Kaikki nämä ovat pitkäikäisiä ja jalostuvat pienen pieneksi, nanokokoon saakka.
Asioihin myös puututaan. Kansainväliset lait ja kansalliset toimenpiteet tähdätään niin, ettei muovia päätyisi ympäristöön. Myös ihmisten yleisen tietoisuuden lisääminen on Lehtiniemen mukaan erittäin tärkeää.
– Tietynlaisia kauhuskenaarioita tietysti voi herätä siitä, kuinka paljon mikromuovia voi kerääntyä lisää ympäristöön. Jokainen muovia sisältävä tuote, jonka suomalainen jättää luontoon säilyy siellä satoja vuosia.
– Samalla kuitenkin itse toivon, ettei asiassa käy huonosti. Ratkaisuja keksitään. Kansainväliset direktiivit koskevat myös Suomea, kuten esimerkiksi tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden kielto.
uutiskirje 
