Max Seeckillä on saattanut olla melkoiset paineet uutta Pahan verkko -dekkaria kirjoittaessaan. Edellinen jännäri Uskollinen lukija oli vihdoin kaivattu suomalaisen dekkarin se iso läpimurto kansainvälisille markkinoille. Teos myytiin 38 maahan ja nyt ilmestynyt Pahan verkko on myyty jo ilmestyessään 23 kielialueelle.
Seeck on kyllä tottunut menestymään. Jo hänen esikoisensa, toiminnallinen kansainvälinen trilleri Hammurabin enkelit oli kotimainen arvostelu- ja myyntimenestys. Se sai kaksi erinomaista jatko-osaa, joiden jälkeen Seeck teki kiinnostavan suunnanmuutoksen kohti psykologista trilleriä.
Uskollinen lukija kantoi lähes loppuun saakka, mutta töksähtävä loppu rikkoi lumouksen.
Nyt ei töksähdä. Pahan verkko on askel kohti perinteisempää poliisiromaania ja sellaisena niin täydellinen kokonaisuus kuin kuvitella saattaa. Seeck ei tavoittele uutta kansainvälistä menestystä helpoimman jälkeen, vaan kehittelee rauhallisesti henkilökuvia ja todella onnistunutta juonikuviota, jossa on muutakin itua kuin jännityksellä pelaaminen.
Juoni on itse asiassa niin hyvä, monipolvinen ja loppuun asti yllätyksellinen, ettei siitä voi tässä sanoa juuri mitään. Nauttikaa itse.
Lähtötilanne on joka tapauksessa se, että somevaikuttajat Lisa Yamamoto ja Jason Nervander katoavat. Ainoa johtolanka on Instagramiin ladattu kuva, jossa on Söderskärin majakka ja haudassa makaavasta prinsessasta kertova teksti.
Samaan aikaan Vuosaaren Aurinkolahdesta löytyy japanilaisten manga-sarjakuvien tyyliin puettu kuollut nuori nainen. Yhteys Lisaan on siinä, että hän on taitava manga-piirustusten tekijä, joista on ollut kiinnostunut mystinen mies, poliisien Haamuksi nimeämä. Hänen ainoa tuntomerkkinsä on vahva partaveden haju.
Seeck taustoitti jo edellisessä romaanissaan perusteellisesti päähenkilönsä rikosylikonstaapeli Jessica Niemen. Tämä on upporikas tyttö, joka pitää kulissinaan pientä töölöläisyksiötä, mutta asuu oikeasti satojen neliöiden luksusasunnossa samassa talossa. Pahan verkossa mennään syvemmälle Jessican menneisyyteen ja traumoihin, mutta nyt myös muu poliisin väkivaltarikosyksikön porukka tulee paremmin esitellyksi.
Kirjan oikeastaan ainoa kauneusvirhe on Jessican ja yksikön uuden päällikön Helena Lapin suhde. Rikoskirjallisuus, tv-sarjat ja elokuvat ovat täynnä päähenkilöitä, joita pomo kohtelee v-mäisesti.
Että teki hyvää lukea Pahan verkko. Se on niin toista kuin itseään toistavat ruotsalaiset nordic noirit. Loistavan tarinan ja hyvien sivujuonien lisäksi Seeckin kielessä on jotain, joka nostaa Pahan verkon kauas yli tavallisten trillerien.
Max Seeck: Pahan verkko. 448 sivua, Tammi.
uutiskirje 
