Presidentti Tarja Halosta pyydettiin kaksi vuotta sitten YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin erityisedustajaksi etsimään ratkaisua ”erääseen pitkäaikaiseen ja kuohuttavaan konfliktiin”. Halonen kertoo asiasta tuoreessa kirjassa, jossa avataan hänen vaikuttamistyötään kansalaisjärjestöistä presidentiksi.
Minkä maan tilanteesta oli kyse, sitä Halonen ei kerro, koska konfliktin ratkaisu on yhä kesken. Halonen otti pyynnön vakavaan harkintaan, mutta päätyi vastaamaan kieltävästi. Vuonna 2018 nimitettiin erityisedustajat ainakin Syyrian, ilmastonmuutoksen, Jemenin, Burman ja Irakin osalta.
– Velvollisuuksia oli muuallakin. Perhe, kaikkiaan viisi lapsenlasta. Kestäisikö terveys uuden tehtävän tuomaa runsasta matkustamista ja suurta painetta. Monen pettymykseksi Halonen lopulta vastasi kiitos, mutta ei kiitos.
Katri Merikallion kirjoittamassa kirjassa, Erään aktivistin tarina, Halonen kertoo luottamustehtävistään 60-luvulta tähän päivään piirtäen samalla kuvan siitä, miten suuri merkitys yhdistyksillä ja järjestöillä on ollut hyvinvointivaltion rakentajana.
Kirja lähtee liikkeelle Halosen kesäpaikalta Karjalohjalta, jossa hänen mummonsa Ida Öfverström syntyi vuonna 1881. Pieni, punatukkainen ja kova suustaan, mutta tiettävästi ei mikään suuri sosialisti, Öfverströmiä kuvaillaan. Siitä huolimatta häneltä otettiin sisällissodan jälkeen pois neljä lasta, joista nuorimmaisin, Halosen äiti Lyyli varttui lastenkodissa.
Halosen luottamus- ja työtehtävät ovat liittyneet sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Uralle ovat mahtuneet tehtävät niin Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalisihteerinä, SAK:n juristina, Suomi–Chile-seuran ja Setlementtiliiton puheenjohtajana kuin Setankin puheenjohtajana, joka jätti häneen katteettoman lesboleiman. Ura politiikassa nosti hänet sosiaali- ja terveysministeriksi, oikeusministeriksi sekä ulkoministeriksi 1995–2000.
Useissa luottamustehtävissä jatkanut Halonen on tällä hetkellä jäsenenä muun muassa YK:n pääsihteerin Rauhanvälityksen korkean tason neuvoa-antavassa paneelissa.
Yksi johtaja kerrallaan
Uraa kertaavassa kirjassa Halonen muistelee myös ensimmäistä tapaamistaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa Moskovassa. Putinin ja Halosen kemioiden kerrotaan ulkopuolisten arvioiden mukaan toimineen alusta asti poikkeuksellisen hyvin.
Putinin kerrotaan halunneen puhua ensimmäisellä tapaamisella lähinnä talvisodasta ja siirtyneen jonkin ajan päästä parjaamaan virolaisia. Halonen ei kuitenkaan tätä pitkään kuunnellut.
– Mitä ihmettä – mutta nehän ovat meidän sukulaisiamme, Halosen kerrotaan tokaisseen.
Halosen mukaan Putinia ei pidä katsoa alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin.
– Jos katsoo ylhäältä alaspäin, hän loukkaantuu, hän on hyvin tarkka tällaisesta. Jos taas katsoo alhaalta ylöspäin, toinen haistaa pelon.
Vuosina 2000–2012 presidenttinä toiminut Halonen sanoo, ettei hän enää tunne nykyistä Putinia. Hän kertoo olleensa kautensa päättymisen jälkeen pidättyväinen Putinin suuntaan ja tavanneensa tämän pariin otteeseen Venäjällä.
– Olen kieltäytynyt näistä ylimääräisistä suhteista, jotta meidän diplomaattimme voivat nukkua yönsä rauhassa. On hyvä, että meillä on vain yksi johtaja kerrallaan niin kuin Venäjälläkin. Mutta tilaisuuksia on kyllä ollut tarjolla.
uutiskirje 
