Tv-sarja Silta (2011–2017) oli nordic noirin kulmakiviä synkän nerokkaine juonineen ja sivuhenkilöitä myöten tavallista paremmin mietittyine hahmoineen. Saga Norèn (Sofia Helin) on edelleen ylittämätön poliisihahmo sosiaalisesti avuttomana ihmisenä, mutta nerokkaana rikostutkijana.
Moni ruotsalainen tusinatason dekkaristi on kopioinut sarjan asetelmia kirjoihinsa häikäilemättä. Sen luoja Hans Rosenfeldt sen sijaan on kirjoittanut yhdessä Michael Hjorthin kanssa aivan toisenlaista sarjaa itsekeskeisestä rikospsykologi Sebastian Bergmanista. Loistaviin jännitysjuoniin on niissä sekoitettu pari ripausta saippuaoopperaa keskeisten henkilöiden salatun sukulaisuussuhteen takia.
Nyt Rosenfeldt palaa Sillan henkeen ensimmäisessä omassa dekkarissaan Surman susi. Mestari näyttää jäljittelijöille, että samanlaisista aineksista voi rakentaa kokonaan uutta ja täysin omanlaisensa huipputason trillerin.
Surman susi tapahtuu Haaparannassa ja sitä kautta sillä on yhteyksiä myös Suomeen. Ei yhtä tiiviitä kuin Ruotsiin ja Tanskaan sijoittuneessa Sillassa, mutta olennaisia käänteitä kuitenkin – alkaen jossain Rovaniemen metsässä tapahtuvasta rikollisryhmien verisestä tulitaistelusta. Sen seurauksena kassillinen huumeita ja kaksi kassillista euroja joutuu vääriin käsiin.
Sattuman oikusta haltuun saatu jättiomaisuus on rikoselokuvien, tv-sarjojen ja dekkareiden yksi perustarina. On kirjoittajan taidoista kiinni, onko se myös taas sitä samaa vai sykähdyttävä jännitysdraama.
Rosenfeldt ottaa tarinan suvereenisti haltuunsa. Hän ymmärtää sen, minkä niin moni muu unohtaa. Rikoskirjassakin henkilökuvaus on onnistumisen kannalta keskeistä. Ketä kiinnostaa, jos murhia tulee liukuhihnalta, mutta niiden tekijät ja uhrit jäävät henkilöinä etäisiksi.
Rosenfeldtin tarinan keskiössä on kolme tavallista pariskuntaa, joiden puolesta alkaa väkisinkin jännittää ja toivoa heidän parastaan.
Romaanin ja ilmeisesti nyt alkavan kokonaisen dekkarisarjan päähenkilö on vaihdevuosivaivoista ja miehensä Thomasin etääntymisestä kärsivä poliisi Hannah Wester.
Muut päähenkilöt ovat kaidalla tiellä pysymään lupautunut UV, entinen vanki, nykyinen autokorjaamonpitäjä, jonka perheen vammainen lapsi on uuvuttanut. Kolmas pariskunta ovat määrätietoinen vanginvartija Sandra ja hänen vankilassa tapaamansa luuserimies Kenneth.
Tavallisten ihmisten tarinasta poikkeaa vain aarretta toimeksiantajilleen jäljittävä venäläinen tappokone, joka käyttää nimeä Katja.
Myös taantuva Haaparannan kaupunki on tavallaan yksi tarinan henkilö. Rosenfeldt on tutustunut siihen tarkemmin kuin vain tökännyt sormensa karttaan, että tuolla ei vielä olekaan murhattu ketään ruotsalaisissa dekkareissa.
Vähäisemmilläkin sivuhenkilöillä on luonne. Osa ei edes liity koko tarinaan. Sillassakin oli sivuhenkilöitä ja juonenpätkiä, jotka eivät vieneet minnekään. Ehkä hämäyksen vuoksi, ehkä muistuttamassa, että elämää on muuallakin kuin juuri tässä tarinassa ja rikos tapahtuu yhteiskunnassa, ei missään erillisessä umpiossa.
Rosenfeldt annostelee kirjassaan arkidraamaa, poliisin perustutkintaa ja henkeä salpaavia toimintajaksoja. Tieto rahojen olemassaolosta polttelee monia, rikkoo ystävyyssuhteita ja saa ahneuden pikkupirun ilmoittamaan itsestään säntillisellekin ihmiselle. Dekkarin juonessa riittää käänteitä, yllätyksiä ja lopulta yksi megaluokan juonipommi.
Jo kirjan nimi Surman susi kertoo, että nyt on käsillä jotain erilaista ja tavallista juonikkaampaa. Poliisille rikos paljastuu sillä, että myrkytetyn suden vatsasta löytyy jäänteitä ihmisestä ja ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi lähiseudulla. On siis ryhdyttävä selvittämään, kuka on joutunut suden suuhun.
Hans Rosenfeld nousee heti ensimmäisellä omalla kirjallaan pohjoismaisen dekkarin kärkikaartiin niin kuin teki yhdeksän vuotta sitten tv-sarjallaan.
Hans Rosenfedt: Surman susi. Suomentanut Jaana Nikula. 413 sivua, Otava.
lehti 