Asumisen hinta on eräs Vasemmistoliiton keskeisistä kuntavaaliteemoista Helsingissä. Eikä ihmekään. Asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä pääkaupungissa, jossa valtaosa kuukausituloista menee vuokran maksamiseen.
Jos ei halua elää vuokralla, ei asunnon ostaminenkaan ole välttämättä vaihtoehto. Kuluneella viikolla Helsingin Sanomat uutisoi siitä, että uuden yksiön ostaminen voi Helsingissä maksaa jopa 400 000 euroa.
Samassa artikkelissa kerrottiin myös, että 70–90 prosenttia pääkaupunkiseudun uusista yksiöistä menee sijoittajille. Ei ihme, että hinnat nousevat pilviin.
Uutisointi kalliista yksiöistä tapahtui vain muutama viikko sen jälkeen, kun samainen lehti kirjoitti asunnottomista, jotka nukkuvat talviyöt julkisissa vessoissa, kun yhteiseen majoituspaikkaan ei ole mahdollisuutta.
Tämän valossa Suomen kutsuminen hyvinvointivaltioksi tuntuu irvokkaalta. Yhdenkään sijoitusasunnon ei tulisi lojua tyhjillään, niin kauan kuin yksikin ihminen on vailla asuntoa.
Herää kysymys. Miksi ylipäänsä on sallittua tehdä rahaa ihmisen perustarpeilla, kuten asumisella?
Kapitalismin isänä pidetty Adam Smith piti vuokrasta varallisuutensa hankkivia maanomistajia parasiitteina.
Hänen mukaansa nämä nyhtivät vuokraa maasta, jonka parantamiseksi he eivät olleet tehneet lainkaan työtä. Tilanne ei ole muuttunut paljoa tähän päivään mennessä.
Maksettava vuokra on ainoastaan tulonsiirtoa asuntolainojaan pois maksavalle vuokranantajalle. Vuokranantaja ei tee työtä parantaakseen omistamaansa asuntoa taikka maata, jolla se sijaitsee.
Ulkomailla vuokralaisliitot ovat yleinen aktivismin muoto. Vuokralaiset järjestäytyvät esimerkiksi kestämättömiä asuinolosuhteita tai vuokrankorotuksia vastaan.
Kuten työpaikalla, myös kodeissaan ihmiset ovat vahvempia yhdessä kuin yksin. Jos yksittäinen ihminen lakkaa maksamasta vuokraa, hänet on helppo häätää.
Mutta jos kaikki vuokralaiset lakkaavat maksamasta, on vaikeampi häätää heitä kaikkia. Lisäksi liitoilla on esimerkiksi parempi kyky haastaa lakia rikkova vuokranantaja oikeuteen.
Suomessa tällaista liikehdintää ei ole vielä ollut juuri näkyvissä. Yksi selittävä tekijä voi olla asuntojen parempi laatu, jolloin vesivahingoista tai rotista ei ole yhtä merkittävää vaivaa kuin muualla maailmassa.
Siitä huolimatta täälläkin kuulee jos jonkinmoista tarinaa vuokralla asumisesta, kun keskusteluja aletaan käydä yksityisesti. Kuten työpaikoillakin, myös vuokralla asuvista etenkin nuoria on helppo sahata silmään.
Olisi korkea aika rikkoa tämä vaikenemisen kulttuuri, koska epäkohdat voidaan korjata vain jos ne ovat tiedossa.
Vasemmistonuorten taannoinen Ilmianna pomosi -kampanja herätti paljon keskustelua ja paheksuntaa sen kannustaessa ihmisiä kertomaan työpaikoilla tapahtuneista väärinkäytöksistä.
Kampanja keskittyi nimenomaan työnantajien lainrikkomuksiin, mutta siitä huolimatta se nähtiin uhkana työnantajille kaikkialla. Epäkohtien tuomisessa valoon on voimaa.
Kenties sama voisi toimia vuokranantajien rikkomuksiin, sillä oikeutensa tuntevaa vuokralaista on vaikeampi huijata.
Vuokralainen – ilmianna vuokranantajasi!
Kirjoittaja on taloustieteen ja politiikan tutkimuksen opiskelija.
lehti 