Järvestä löydetään kuolleen naisen ruumis.
Näitähän dekkareita riittää. Ja miksi ei? Riittäähän noita kirjoitustaitoisia ihmisiä, joilla mielikuvitus rikosromaanien ystävien iloksi niin sanotusti laukkaa. Kyseisten ihmisten mielikuvituksen seurauksenahan tuon lajityypin alkutahdein (ruumis löytyy järvestä) käynnistyviä kirjallisia kertomuksia julkaistaan versio toisensa perään. Kaikki kuitenkin erilaisia ja omanlaisiin näkökulmiin pyrkiviä. Onneksi.
Ruumiin löytymisellä alkaa Punainen prinsessakin. Kalastajan uistimeen jää juhannuksena 2018 Pyhäjärvellä kiinni naisen ruumis, joka tunnistetaan tamperelaislukion saksan kielen opettajaksi. Interpolilta rutiinitoimeksiantona pyydetyn DNA-analyysin tulos paljastaa naisen menneisyydestä tietoja ja saa liikkeelle niin Saksan kuin Suomen turvallisuusviranomaiset, korkeinta johtoa myöten.
Naisen todellisen henkilöllisyyden paljastuminen ja samaan aikaan Saksan tiedustelupalvelun löytämä ”jalanjälki” saksalaisen tv-tähden ihailijapostissa johtavat tutkimukset 1970-luvulla liittovaltion rakenteetkin natisemaan saaneen Punaisen armeijakunnan (RAF) jäljille. Onko jo vuosikymmenet sitten toimintansa lopettamisesta ilmoittanut rikollisjärjestö tehnyt paluun?
Antti Vihinen osoittaa lähihistorian tuntemuksensa ja kytkee kertomuksen sujuvalla tavalla tositapahtumiin. Tiedot Baader-Meinhoff –ryhmän toiminnasta ja sen jäsenten kohtalosta pätevät totuuden kanssa. Kun näin on, ja kun kyse on rikosromaanista eikä tietokirjasta, on kirjoittaja voinut antaa halulleen myöden ja vuorannut kertomansa muun muassa liittämällä Suomen ja ETYK 75-kokouksenkin siihen.
Mielikuvituksen lento on huimaa, väliin kieltämättä yliampuvaakin. Lukija joutuukin Vihisen vauhdissa pohtimaan onko hän onnistunut toden ja tarun sekoitustyössään. Makuasia, sanoisin. Minusta Antti Vihisellä on ollut toteutuksessa selkänojanaan vankka asiantuntemus.
Hetken mielijohteesta Vihinen ei esikoisteostaan kirjoittanut. Teko on ollut harkittu, sysäyksenä toimivat tapahtumat 30 vuotta sitten, jolloin Vihinen opiskeli Hampurissa. RAF:n ja DDR:n salaisen poliisin Stasin yhteydet paljastuivat, kun 10 etsintäkuulutettua RAF-terroristia pidätettiin DDR:n alueella. DRR ja Stasi olivat turvanneet näille turvapaikan.
”Mielikuvitukseni alkoi laukata: mitä jos joku noista kymmenestä olisikin löytynyt Suomesta?”, kertoo Vihinen kirjailijan loppusanoissaan.
Niinpä. Mitä, jos olisi, oikeasti?
Antti Vihinen: Punainen prinsessa. Into. 357s.
lehti 