Kesäkuussa monet ihmiset ja jopa jotkin politiikantoimittajat olivat yllättyneitä, kun Jussi Halla-aho ilmoitti, että hän ei jatka perussuomalaisten puheenjohtajana. Itselleni tämä päätös ei tullut yllätyksenä.
Koko Halla-ahon uran ajan hänen kannattajansa ja media ovat rakentaneet hänestä epärealistista kuvaa. Kannattajat kutsuvat häntä ”Mestariksi” ja media on jatkuvasti korostanut hänen älykyyttään ja poliittista pelisilmäänsä. Tämä ei vain ole pitänyt paikkaansa. Halla-aho on kiistattomasti älykäs henkilö, mutta politiikassa hän on oikeasti kiinnostunut vain yhdestä asiasta ja se on maahanmuutto. Kaikki näkivät, miten kyllästynyt hän oli kuntavaalitenteissä, kun oli pakko puhua koulutuksesta tai sotesta. Toisekseen Halla-aho ei ole kovin erikoinen poliitikko eikä hän eroa kovin merkittävästi muista populisti- tai äärioikeistojohtajista. Populististen puolueiden nousu on ollut yleiseurooppalainen ilmiö, ja se olisi ja onkin tapahtunut Suomessa myös ilman Halla-ahoa. Poliitikkona Halla-aho on pelkuri: hän ei ole ikinä joutunut tai hakenut paikkoihin, joissa hänen olisi pitänyt tehdä kompromisseja. Halla-aho on istunut 12 vuotta Helsingin valtuustossa ja sinä aikana hän ei ole tehnyt yhtään aloitetta. Jo tämän pitäisi kertoa kaikki henkilön toiminnasta politiikassa. Hän pelkää ja välttelee vastuuta.
Mediassa on ollut paljon spekulaatioita siitä, että vetäytymisellään Halla-aho haluaa välttää Soinin kohtalon ja ”murskata henkilökultin”, tai että hänen päätöksensä oli strateginen liike ja viesti kokoomukselle, että PS on valmis hallitukseen. Todellisuudessa Halla-aho ei vain halunnut enää johtaa eikä todellakaan halunnut joutua tilanteeseen, jossa hänen olisi pitänyt ryhtyä ministeriksi.
Purran poliittisista näkemyksistä ei tiedetä kovin paljoa paitsi se, että hän on etnonationalisti ja talousoikeistolainen.
Nyt kun Halla-aho ei enää jatka puheenjohtajana, niin mitä perussuomalaiset tekevät ja kuka on seuraava puheenjohtaja? Puoluejohdon toiminta osoittaa, että perussuomalaiset on kuin mikä tahansa muu puolue. Halla-aho on mediatietojen mukaan jo kauan aikaa sitten ilmoittanut omasta päätöksestään sisäpiirille. Eli perussuomalaisten eliitti on ollut tietoinen ja potentiaaliset ehdokkaat ovat varmasti miettineet omia vaihtoehtojaan. Mutta silti mediassa käytiin kesällä peliä, jossa PS:n kansanedustajat muka pallottelivat vaihtoehtoja ja pohtivat ehdolle asettumista. Suomessa ei ilmeisesti saa olla liian innostunut vallasta. Pitäisi aina olla tilanteessa, jossa ”vastuu kutsuu” ja sinut ”pakotetaan” ottamaan tehtävä vastaan ”yhteisen hyvän nimissä”.
Todellisia vaihtoehtoja seuraavaksi puheenjohtajaksi on vain yksi ja se on Riikka Purra. Purra olisi silti luonnollinen Halla-ahon seuraaja. Halla-ahon puheenjohtajakauden aikana Purra on nopeasti noussut esille puolueessa Halla-ahon avulla. Häntä on selvästi valmistettu rooliin. Hän on ollut jatkuvasti esillä medioissa ja viime aikoina hänestä on tehty useita henkilöjuttuja, joissa hän nostaa esille omaa ”ei-poliittista” puoltaan. Olisin todella yllättynyt, jos hän ei voita kisaa.
Purran isoin ongelma on hänen riippuvaisuutensa Halla-ahosta. Hänen nousunsa on ollut rakettimainen ja jopa ennennäkemätön. Onko suomalaisessa politiikassa muita esimerkkejä, joissa tuntematon henkilö on noussut puheenjohtajaksi viidessä vuodessa? Purran poliittisista näkemyksistä ei tiedetä kovin paljoa paitsi se, että hän on etnonationalisti ja talousoikeistolainen. Joka paikassa hän kertoo, että hän ajaa samaa linjaa kuin Halla-aho. Käsi sydämellä, voitko nimetä edes yhtä konkreetista asiaa, jota Purra on ajanut, paitsi perinteistä perussuomalaista ”rahat pois maahanmuutosta ja turhista asioista”? Tämä ei ole puheenjohtajakisa, tämä on kruunun siirtäminen. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, aikooko Purra olla itsenäinen vai tuleeko hänestä puhuva pää, jonka kautta Halla-aho puhuu.
Voiko joku muu kuin Purra nousta puheenjohtajaksi? Teoriassa se on aivan mahdollista. Purran lisäksi ehdolla olevista vain Ossi Tiihonen kampanjoi vakavissaan ja puoluejohdon näkökulmasta kelvollinen Sakari Puisto on kannustettu ehdolle vain, jotta kisa ei muodostuisi vain Tiihosen ja Purran väliseksi.
Tiihonen ilmoitti jo helmikuussa, että hän hakee puheenjohtajan paikkaa. Hänen kampanjansa on keskittynyt koronadenialismiin ja ”kuntavaalivilpin” paljastamiseen yhdessä Johan Bäckmanin kanssa. Hänellä ei ole mahdollisuutta voittoon. Mutta hän kampanjoi vakavasti ja raivokkaasti. Hänen liittolaisiinsa voi törmätä somessa, jossa he levittävät korona- ja rokotedenialistista propagandaa. Mutta tämän lisäksi Tiihosen kannattajat käyvät sotaa Riikka Purraa vastaan ja sillä on ollut vaikutusta. Purra on joutunut vastamaan syytöksiin pakkoruotsin kannattamisesta. Tiihosen koronadenialistinen linja ei selvästi edusta vain ”pientä vähemmistöä” perussuomalaista ja tämän takia jokainen PS:n puheenjohtajaehdokas vastustaa koronapassia.
Sakari Puisto on poliitikkona näkymätön. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja on aiemmin toiminut ministeri Jari Lindströmin erityisavustajana. Hän on fiksu mutta hiljainen henkilö ja voisi ihan hyvin toimia kokoomuksessa. Hänen ongelmansa on, että hän on aika tuntematon suurelle yleisölle. Hän voisi jossain vaiheessa olla PS:n puheenjohtaja, mutta ensin hänen pitäisi kiivetä vaikkapa varapuheenjohtajaksi.
Purra tai Puisto. Ihan sama kuka on seuraava puheenjohtaja, hänellä tulee olemaan vaikea tehtävä täyttää Halla-ahon saappaat. Vaikka Halla-aho on akateeminen, Eirassa asuva pyöräilevä elitisti, hän on onnistunut rakentamaan oman imagonsa sellaiseksi, että Teboililla istuva duunari on voinut samaistua häneen. Mutta se imago on rakennettu pitkän työn tuloksena. Halla-aho on jo vuodesta 2003 kirjoittanut Scripta-blogia. Purra on aloittanut oman imagonsa rakentamisen vasta vuonna 2017 ja Puisto on vielä tuntematon. PS:n kannatus ei tule välttämättä laskemaan gallupeissa. Mutta vaaleissa nukkuvien herättäminen tulee olemaan paljon vaikeampaa, kun Halla-aho ei ole enää tenteissä ”jauhottamassa” muiden puolueiden puheenjohtajia.
uutiskirje 
