Vain vähän liioitellen voi sanoa suomalaisen demokratian paradokseja olevan, että mitä enemmän vaalien tuloksella on vaikutusta ihmisten elämään, sen vähäisempää on niitä kohtaan osoitettu julkinen huomio.
Tulossa olevat aluevaalit eivät ikävä kyllä ole tästä poikkeus. Aluevaaleissa valitaan edustajat päättämään hyvinvointialueiden asukkaiden elämään keskeisesti vaikuttavista kysymyksistä hyvinvointivaltion keskeisillä sektoreilla eli terveys- ja sosiaalihuollossa.
Sote-uudistuksen myötä kyhätty rakennelma on monen poliittisen kompromissin tulosta. On esimerkiksi merkillistä, ettei alueille ole myönnetty omaa verotusoikeutta.
Aluevaaleja kohtaan esitettyä mielenkiintoa tuskin lisää se, että Helsingissä, joka on oma hyvinvointialueensa, aluevaaleja ei järjestetä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon eriyttäminen uudelle hallinnon tasolle, jonka seurauksena vieläpä maan hallinnosta tulee epäyhtenäinen, ei ole omiaan selkeyttämään käsitystä siitä, miten yhteisiä asioita hoidetaan.
Aluevaalien ajoittuminen eri tahtiin, vakiintuneiden politiikan tasojen väliin, saattaa pidemmällä tähtäimellä vaikeuttaa ongelmia. Minua arveluttaa se, kärsiikö demokratian toteutumisen kannalta keskeinen äänestysaktiivisuus eri tasojen eri aikaan toteutettavista vaaleista.
Yksi mahdollisuus olisi yhdistää eri demokraattisesti valittujen toimielinten vaalikaudet ja järjestää kaikki vaalit samana ajankohtana. Esimerkiksi Ruotsissa eduskunta-, alue- ja kuntavaalit järjestetään samaan aikaan.
Yksi etu eri vaalien ajankohtien yhdistämisessä olisi se, että äänestäjille kävisi selvästi ilmi, miten monella eri politiikan tasolla kukin ehdokas on aktiivinen. Vaalikampanjan aikana olisi myös mahdollista keskustella näkemyksistä siitä, miten asiat hallinnon eri tasoilla voi sovittaa yhteen.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori.
lehti 